maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kevät on totta!

Näin se on taasen talvi jätetty taakse ja kevään kautta siirrymme jo huimaa vauhtia kesään. Vaikka en kykenekkään nykyisin kuntoni vuoksi iloitsemaan niin paljon vuodenaikojen muutoksesta, kuin aiemmin, niin kyllä niillä vain on suuri vaikutus nykyisinkin. Tai pelkästään jo se, että syksyllä ja joskus talvellakin kesä tuntui olevan niin epätodellisen kaukana, että tuleeko se kohdalleni ollenkaan ja nyt kun se on käsillä, niin se antaa riemullisen ailahduksen sisimpään.

Enää vajaa kuukausi kun Jarkko kotiutuu kolmen vuoden Englannin jaksoltaan ja mikä ihaninta, perhe on lisääntynyt yhdellä nappisilmä Saimilla, jota emme ole vielä päässeet tapaamaan laisinkaan. Todella, todella nopeasti ne vuodet vierivät. Sinä talvena, kun Jarkko kävi kouluun pyrkimässä Englanti peittyi kuuluisan tuhkapilven alle. Niinpä ne tapahtumat jäävät vuosien unholaan.

Viikot ovat menneet valitsemaansa rataa. Joku aika sitten vatsan seudulla lisääntynyt kipu teetti töitä, kun yritin löytää päivittäin sopivaa lääkitystä. Nyt tilanne tuntuisi hieman rauhoittuvan kun oma-aloitteisesti nostin peruslääkitystasoa tasolle, jossa se on joskus aiemminkin hetkellisesti ollut. Kipuhan ei ole aiheuttajineen mihinkään poistunut. Kävin sitä lääkärillekin näyttämässä ja se olikin ihan oma lukunsa, kun palasin lopulta käsiäni levitellen kotia odottelemaan muutaman viikon päässä olevia muita koetuloksia.

Perjantaina kävin luustokartoituksessa Kuopiossa. Ja tosiaan Ct-kuvat ja jotan muita kokeita on tässä vielä ennen lääkärin tapaamista. Enköhän sitten jo kuule mikä on tilanne ja miksi kipu antaa aihetta.
Jalka on nyt kuntoutunut tosi hyvin. Sen puoleen voisi harrastaa lenkkeilyä enemmänkin, mutta muutoin kuntoni tuntuu sitä nyt vähän rajoittavan.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Vaihteeksi poliklinikalla

Tiistainen lääkärissä käynti meni ihan kohtuu hyvin.
Sädehoidoista vastaava lääkäri oli hyvin luottavainen hoidon tehokkaaseen vaikutukseen tälläkin kertaa. Hän järjesteli kuukauden päähän seuraavia normaalikontrollikäyntejä ja sitä edeltäviä luusto ym. kuvauksia.
Veriarvot olivat kohdallaan, mitä nyt PSA oli pompannut 41, mutta sen merkitys ei ole ymmärtääkseni enää kovin merkittävä tallaisessa muuttuneessa ja levinneessä syövässä.

Eilinen aamu sitten tarjosikin vuorostaan harmistuksen aihetta. Nefrostooma oli "juppuillut" jo parina päivänä vähän ja nyt siitä ei tullut pisaraakaan pissaa. Joskus aamuyön tunteina se oli tukkeutunut. Ei muuta kuin aamuvarahaisella heti sairaalan ensiapuun. Kyllä olin niin harmistunut kuin vain ikinä voin olla. Kun piti olla sädehoidon viimeinen päivä ja muutenkin olin henkisesti varautunut pieneen hengähdystaukoon tässä hässäkässä.

Koko päivä meni poliklinikalla maaten. Yhden aikaan sain uudet systeemit kylkeeni ja neljän maissa pääsin vihdoin kotiin. Jos tässä jotain hyvää oli matkassa, niin ainakin se, että tämä ei tapahtunut muutamaa päivää aiemmin Rovaniemellä. Ois ollut kokouksissa tekemistä.

Noh nyt sitten yritän hieman huilailla. Sunnuntaiksi ja seuraavaksi tiistaiksi olenkin lupaillut tänne kotiseurakuntaan kokoukset. Mutta nyt se tuntuu taas hyvältä, kun jalka on alkanut puoleltaan toimia selvästi paremmin.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Voimalliset päivät!

Terveiset täältä Rovaniemeltä!

Lensimme tänne perjantaina. Lauantai-aamuna paikallisessa helluntaiseurakunnassa alkoivat Lapin alueen työntekijäpäivät. Järjestävä taho oli herännyt maakunnallisia päiviä yleisesti vaivaamaan osaanottajakatoon. Se on tunnustettu ongelma kautta Suomen viime vuosilta. Kutsun olivat saaneet tällä kertaa myöskin seurakuntien laajempi vastuunkantajien joukko. Niinpä paikalla oli heti alusta alkaen ainakin 150 henkeä.

Vastuullani oli vastata hengellisestä opetuksesta. Jutustelin ihan perusasioita elämäni esimerkkiä hyödyntäen. Tämän kotoisammaksi ei ainakaan puhujan osaa voi rakentaa. Pikkumäen Esa "pikkuesa" johtavana pastorina oli nostanut puhujalavalle leppoisan nojatuolin. Vastustelin alkuun siihen asettautumista, mutta se oli mitä todennäköisemmin loppujen lopuksi oman jaksamiseni kannalta todella arvokas ratkaisu.

Jumala tunnustautui puheisiini, kuten koko päivien antiin tosi vahvasti mukaan. Muun muassa eilen illalla oli niin voimallinen hetki, että en muista heti kokeneeni sellaista. Pyhän Hengen tuuli liikehti salissa niin, että eräs tuntemani kaveri kertoi tänä aamuna kokeneensa tuulenvireen jopa ihan fyysisesti kehossaan. Melkoinen oli ylistyksen ja kiitoksen pauhu kun Herra kohtasi hengellisesti janoista joukkoa. On hienoa odotella mitä kaikkea palautetta lähiviikot tuovatkaan tullessaan.

Nyt tässä odotellaan rauhassa jalan ja kropan tasaantumista viikonlopun urakasta. Huomenna olisi tarkoitus lentää Helsingin kautta kotiin. Tiistaina onkin sitten paluu arkeen kuuntelemaan syöpälääkärin lausunto meneillään olevan sädetyksen vaikutuksesta.