keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Siunattu Toivakka

Paljon odotettu ja jonkinverran pelätytykin kokoukset Toivakssa ovat takana. Pelätyt siinä mielessä, kuinka kuntoni kestää kaksi perättäistä puhetta.

Olin todella heikkona, kun autolta kävelin kokoussaliin, niin piti pysähtyä huilaamaan matkalla. Puhuminen onnistui korotetulla tuolilla istuen oikein hyvin. Vaikka jouduin ´ponnistelemaan aika paljon puhumisen suhteen, mutta itse sanoma vaikutti uppoavan kuulijoihin hyvin. Sunnuntain tilaisuudesta muodostui oikeinkin herkkä hetki jossa Jumalan Pyhä Henki puhutteli meitä. Minulle itselleni jäi todella rohkaiseva tuntuma. Kiitos kaikille esirukoilijoille.

Eilen kävin laboratorikokeissa ja se otti äärettömän koville, olin todella puhki kun selvisin sieltä kotiin. Tänään olin vuorostaan CT-kuvissa, joka onnistui fyysisesti paremmin, mutta olen tällä hetkellä todella voimattomassa tilassa. Nefrostooma on alkánut myös taas tukkeutumaan, joten se on vähän häirinnyt yöunia ja verottaa sitä kautta voimia. Ei mene varmaan montaa vuorokautta kun joudun vaihdattamaan sen.

Mutta uskossa ja toivossa elämme kuitenkin kesää eteenpäin!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hiljainen heinäkuu

Tästä heinäkuusta oli tulla tämän blogin osalta täysin kuollut.
Valitettavasti päiväni ovat kiertäneet aikalailla samankaltaista rataa toinen toisensa jälkeen. Olen sairastanut kokopäiväisesti. Lääkärin kanssa yhteisesti määritelty kipulääketaso on kutakuinkin ollut riittävä, mutta väliin on mahtunut kuitenkin useita vuorokausia, jolloin olen joutunut turvautumaan ennalta sovitusti ns. ylimääräisiin lääkeannoksiin. Ja niiden riittävyyden ja sopivan määrän kanssa onkin sitten ollut aika tuskaisaa löytää juuri oikea annos. Tähän päiväni ovat keskittyneet.

Olen jaksanut vielä käydä joissakin tapaamisissa. Tapasin mm. edeltäjäni srk.n johtajan Toivo Haapalan eräänä päivänä tututksi tulleessa puistokioskin kahvilassa. Oli vierkistävä hetki. Viime lauantaina olimme pikkuveljeni Jarmon 50 vuotis-syntymäpäivillä Vilppulassa. Matka oli melko haasteellinen, mutta halusin ehdottomasti päästä mukaan kun saimme olla yhdessä kaikki seitsemän sisarusta rakkaan äidin kanssa, toki oli juhlissa muitakin vieraita, mutta tämä merkittävin minun osaltani.

Haasteitakin vielä on. Kun sain konferenssin puheen pidettyä, niin totesin itselleni, että puheet olivat sitten siinä. Olin lupautunut 20 ja 21.7 Toivakkaan kesäjuhlille, mutta tuossa hetkessä pidin niitä ihan mahdottomana. Aikaa on kulunut ja ehdin esittää Jumalalle jo rukouksen, että jos annat voimia selvitä Toivakasta, niin sitten alan uskomaan, että annat voimia ja päiviä vielä enempäänkin. Huomenna olisi ensimmäinen Toivakan kokous edessä ja tuntuma vain vahvistuu, että siitä selvitään ja eikä vain selvitä, vaan Jumalalla on vielä oikeasti sanottavaakin kauttani

Tiedän, että rukoilevia ystäviä on tuhansia kaiken aikaa ympäri maailman ja siihen luottaen uskon myöskin Jumalan väkevään voimaan ja ilmestymiseen. Hänellä on suunnitelmansa meidän jokaisen varalle ja kuinka riemullista on huomata se, että hän vie suunnitelmansa myös hienoon päätökseen asti.

Muista siis rukouksin ja tule kuulolle jos mahdollista!