perjantai 29. heinäkuuta 2011

Huonompi vaihtoehto toteutumassa

Edellisessä blogissani hieman arvuuttelin PSA -arvojen vaihtoehtoista kehitystä.

Valitettavasti tulokset vain nyt näyttävän suunnan lähteneen sinne huonompaan mahdolliseen. Kun vielä kuusi viikkoa sitten oltiin lukemassa 7.7, niin kovimmista mahdollisista sytostaateista huolimatta lukema oli kuitenkin kohonnut tasan 10.00.

Leikki alkaa olla aika karua. Kun tulosteen käteeni sain, niin olipahan se melkein sokki, kun jotain toista olin kuitenkin mielessäni päätellyt. Ihan kävi kyynel silmässä.

Inhimillisesti kehissä on kuitenkin vielä juuri näinä päivinä julkiselle hoitopuolelle saatu uusi yhdiste, jota on testailtu ulkomailla ja Suomessakin se on ollut käytössä keväästä alkaen yksityisellä sektorilla. Onnellisesti ajateltuna saatan päästä ihan ensimmäisten potilaiden joukkoon "koekaniiniksi" täällä Jyväskylässä.

Ensi keskiviikoksi järjestyneessä lääkäritapaamisessa tämä mahdollisuus selvinnee. Jos siihen päädytään, niin hoitojaksot siirtyvät taasen kolmen viikon mittaiseksi ja melko kovat sivuvaikutukset ovat sit nähtävissä, kuin niiden kanssa pärjää.

Tämä tästä lääketieteestä. Jumala on kuitenkin Hän, joka elämämme ja terveytemme päättää. Minulla on kuitenkin tallella peruslepo. Joko Hän palauttaa terveyteni tavalla tahi toisella. Kova halu ois kuitenkin saattaa sisäinen näkyni päätökseen Jumalan voimallisesta ilmestymisestä tässä maassa. Vaikea sitä on ihan petin pohjalta suorittaa.

Jatkamme määrätietoista rukoustaistelua Hänen läsnäolonsa ilmestymiseksi. Nyt olen jopa liittänyt siihen mukaan tämän oman terveytenikin.
Seuraava Uusi Elämä Voittaa tilaisuus on sovittu vajaan parin viikon päähän tänne kotiseurakuntaan, eli ti. 9.8 aiheenani on - tänään todettuna - jopa ironiselta kuulostava: "Pyhän Hengen parantava voima". Mutta toisaalta ei ollenkaa ironisesti, sillä täyttymätön rukousaihe ei ole tappio vaan haaste ja suuri Jumalan mahdollisuus.
Tämän lisäksi olen tänään hoitojen lomassa suunnitellut ensimmäistä Uusi Elämä Voittaa -kokousta pääkaupunkiseudulle, Espoon Helluntaiseurakuntaan. Alustava ajankohta näyttäisi järjestyvän 17-18.9. Liittykääpä mukaan rukousrinkiin ja tulkaatte paikalle jos mahdollista.

Eli sielu hyppii taivaassa, vaikka ruumis kärvistelee syöpäkeitoksissa.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Viikonloppu Vetelissä

Olen parin päivän ajan palautellut itseäni täyden ja täydellisen viikonlopun jälkeen.

Perjantai-iltana matkasimme Anitan kanssa Tikkakosken Arin ja Saaran vieraaksi Veteliin. Oli muuten melkoisen poikkeuksellinen teema ja lähtökohta tapaamisellamme. Kokoonnuimme nimittäin ihan yksissä tuumin vain ja ainoastaan rukoilemaan. Isäntäparin lisäksi oli vielä pitkäaikainen tuttavapariskunta Tossavaisen Markku ja Anna-Liisa Oulusta. Olemme Markun kanssa kierrelleet pastoreina tätä Suomea vuosikymmenet ja monet yhteiset istunnot pidetty. Aloitimme jo samalta kurssilta aikoinaan raamattuopistolla. Arin ja Saaran kanssa olen taasen istunut usemman vuoden yhteisissä hallituksissa Aikamediassa, Ristin Voitossa, sekä Hyvä Sanoma ry.ssä ja vielä Suomen Helluntaikirkossakin. Eli on tullut oltua hieman virallisimmissakin merkeissä ja erilaisten pöytien ääressä. Mutta näinpä on vain suurenmoiselle ystävyydelle laskettu pohjaa

Oli todella mahtavaa keskittyä rukoukseen. Reilun vuorokauden aikana tuli rukouksissa kierrettyä maailmaa laidasta laitaan ja tietenkin ne kaikkein kipeimmät omatkin tarpeet.

Lauantai-illaksi olin sopinut paikalliseen seurakuntaan myös Uusi Elämä Voittaa- tilaisuuden. Ja kas kummaa, ihan oli pieni kirkko täynnä, vaikka olikin keskikesän helteinen saunailta. Hienoa oli tunnistaa Jumalan Hengen voimakas länsäolo. Ihan taas omakin usko vahvistui ja tuli rohkaistuksi. Puheeni teemana tällä kertaa oli "Usko on lepoa". Ajattelin, että referoisin tuon puheeni tänne blogiini kunhan ehdin. Oli hienoa tavata kokouksen yhteydessä myös itävaltalaisia ystäviämme Virpi ja Franz Strohmairia lastensa Dominikin ja Lisan kanssa. Oli vierähtänyt muutama vuosi viime tapaamisesta.

Ihmetellä täytyy Tikkakosken pariskunnan vieraanvaraisuutta. Merkillinen huusholli. Lieneekö kaikki Pohjanmaalla nykyisin näin sydämellisiä? Neljä vierasta kestitettävänä perjantaista lauantaihin ja sitten lauantai-iltana tilaisuuden jälkeen taloon taisi änkeytyä meitä toista kymmentä ruokittavaa. Ja lisäksemme vielä yövieraana jatkoi kanssamme Huvilan Risto ja Jaana Espoosta. Ja mikä olikaan rukouksen ja palvonnan ilmapiiri. Huh, huh!

Kiitos Ari ja Saara, sekä Markku ja Anna-Liisa. Tästä on rohkaisevaa jatkaa. Voin muuten suositella, tai oikeastaan vedota kaikkiin teihin jotka rukoilla taidatte, että hakeutukaapa joskus ihan viikonlopuksi pienellä ryhmällä rukoilemaan. Tulee olemaan huimaakin huimempi kokemus.

Tulipa käytyä eilen etsiskelemässä hieman vadelmia ja mustikoitakin. Etsiskelyksi se kylläkin jäi.

Henkisesti olen taas joutunut valmistautumaan tulevaan perjantaihin. Lääkeannostus on toki nyt pienempi, mutta saan todennäköisesti nähdä myös uudet PSA-lukemat. Täytyy tunnustaa, että tällä kertaa jostain syystä lukemien odottaminen on käynyt jännittämään. Ehkä painetta lisää se, että tietoni mukaan saamani sytostaatti on tapauksessani lähes ainut todella varteenotettava vaihtoehto. Jos arvot eivät ole tulleetkaan alas, niin hoitovaihtoehdot sen kuin vähenevät.

Mutta eipä auta kuin odotella - kädet ja sydän ristissä.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Rukouksen- ja Hengen liikehdintää

Viimeisten kuukausien ja viikkojen aikana olen saanut ilolla laittaa lähipiirissäni merkille ihan ainutlaatuista rukousliikehdintää.

Ehkä kontaktini lähetysjärjestö Fida Internationalin yhteydessä vaikuttavaan kristillisten yrittäjien ja liikemiesten kehittämään Bisnestiimi-verkostoon on ollut suurinpana rohkaisijana asiassa. Tiedän, kuinka kiireiset liikemiehet pitävät tiivistä yhteyttä verkoston kautta kotimaassa, mutta reissaavatpa ympäri maailmankin ja tapaavat samalla kansainvälisesti vaikuttavia uskovaisia yrittäjiä.

Joitakin aikoja sitten Etelä-Koreassa vieraillut suomalaisten ryhmä vei myös minun terveyteni ja hengellisen näkyni tuhansille paikalle kokoontuneille esirukoilijoille. Katkeamaton rukousketju jatkuu edelleen.

Ensimmäinen merkittävä löytöni tämän sairauslomani aikana on ollut innostus henkilökohtaiseen rukoukseen. Entisten kiireisten aamujen ja päivien sijaan olen saanut heräillä rauhassa ja kuluttaa aikaani mietiskellen ja Jumalaani rukoillen. Sen hienompaa olotilaa ei voi olla olemassa! Mietin - sitä vain mietin - kuinka pitkä matka ihmisellä onkaan omista arkikiireistään aitoon Jumalan kohtaamiseen?
Tämän lujemmille tämän läksyn oppiminen ei enää voisi mennä, siksi heikoilla tässä taas on päivät raahustettu. Mutta samalla henki riemuitsee Jumalan läsnäolosta - eikö olekin aika paradoksi?

Sain juuri päätökseen huippulahjakkaan kirjailija/toimittaja Philip Yanceyn kirjan: Vaikuttaako rukous? Kirja on jo vuosia lojunut hyllyssäni, mutta sekin vain ohjautui muutama päivä sitten käsiini. On todellinen aarre rukouksen mahdollisuuksista. Kaikkien kannattaa etsiä tuo kirja jostain Kristillisestä kirjakaupasta käsiinsä.

Puolentoista viikon päästä meillä on tarkoitus mennä Veteliin tapaamaan joitakin mainitsemastani bisnestiimi-/rukousverkostolaisia. Tarkoitus on viettää aikaa ihan aidosti Jumalan läsnäoloa etsien. Sisälläni kasvaa kasvamistaan palo, ihan kunnon roihu, Jumalan voiman ilmentymisen perään tässä maassa. Aavistelen, että kulovalkean tavoin laajeneva rukoustuli tulee vielä polttelemaan tuhansia.

Yhden lisämielenkiinnon tuohon Vetelin viikonloppuun laitoimme. Lauantaina 23.7 pidämme mitä todennäköisimmin ensimmäisen Uusi Elämä Voittaa tilaisuuden Jyväskylän ulkopuolella, joten ei kun laaja Pohjanmaa yhdessä rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalaa.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Muutoksia hoidossa

Niin se sit meni keski-kesän juhla, juhannuskin. Lauantaina tuli käytyä iltapäivällä Keuruun Helluntakonferenssissa. Tuttuja tavatessahan se aika vierähti, toki jossakin yhteistilaisuudessa tuli istuttua. Kerran piti käydä autolla huilailemassa. Vanhaa Aikamedian hallituksen puh.johtajuutta käytin sen verran hyväkseni, että tj. Vieltojärveltä kerjäsin autopaikan ihan firman nurkalta kun parkkipellot olivat pehmenneet tosi huonoon kuntoon. Minulle on ollut aina vastentahtoista erivapauksien tinkiminen, mutta kyllä tämä oli ihan terveydellisistä syistä. Olis ollut tosi vaikea kävellä kilometrin päästä viikon hoito-operaation jälkeen ja kun arvelin, että en koko aikaa huilaamattakaan selviä jalkeilla ja niinhän siinä kävi. Kiitos vielä kerran Jari, helpotti kummasti.

Viime tiistaina vietimme taas yhden Uusi Elämä Voittaa tilaisuuden ja ihan olikin arki-illaksi ennätysyleisö. Viimeisimmät löysivät istumapaikat parvekkeen puolelta. Se ei muuta kun mielialaa nostattaa kun ihmisillä on kaipuuta tulla kohtaamaan Jumalaa ja rukoilemaan yhdessä. Aiheeni oli tällä kertaa: "Sinua rakastetaan".
Kuukauden päästä elokuun alkupuolella taasen jatketaan, jos voimia on.

Eilen olikin taas hoitokerta. Kertoilin vähän toistuvista sivuvaikutuksistani ja lääkäri ehdotti, että kolmen viikon hoitojaksot lyhennettäisiin jatkossa kahteen viikkoon ja näin kerta-annostus saadaan pienemmäksi. Ilmeisesti hoitotulos ei ainakaan saatujen kokemusten valossa ole sen huonompi. Minulla kun on alkanut olla toistuvaa verenvuotoa ja hoidon jälkeisinä öinä melkoista hortoilemista, se lienee kortisonin aikaansaamaa, kun unirytmi on sitä sun tätä. Mutta onneks tässä vielä jonkinlaisen järjellisen tasapainon on säilyttänyt.

Eiköhän tällä rytmin vaihdoksella ole ihan hyvä vaikutus loppuhoitoihin. Aikalailla puolessa välissä taidetaan olla tän jakson kannsa. Ensi kerralla saankin taas PSA:n kehittymisestä tietoa.

Nauttikaapa edelleen kelpo kesästä. Käyn taasen päivittelemässä tietoja kun päiviteltävää kertyy.