tiistai 30. maaliskuuta 2010

Paineet tasaantuivat

Valitettavan kovalla vauhdilla tämä elämä etenee. Vaikka kuinka mieli tekee päätöstä tänne päiväkirjan pariin niin toistamiseen saa todeta, että taas on viikko vierähtänyt ilman tekstiä.

Kylläpä lääkäri ne verenpainelääkkeet kirjoitti. Hyvin näytti osuvan kohdalleen, kun yhdessä yössä pudotti lukemat 118 johonkn 90 huippeille, siis sen seurattavan alapaineen. Alta tuon 90 on sitten hyvin pysytellytkin. Koko viime aikainen puristus taisi olla ihan tuon tarpeettoman suuren paineen tuotosta.

Viime sunnuntaina oli seurakuntamme yhdistyksen vuosikokous ja se teetti töitä taas kaikkineen jonkinverran, mutta hienosti meni. Päättynyt toimintavuosi olikin yhdistyksen historian yksi parhaista numerojen valossa.

Kirjoittelin äitimuorista 80 -vuotis kirjoituksen RV -lehteen. Se olikin tänään tulleessa numerossa. Kiva oli haastella äidin kanssa kirjoittamisen yhteydessä hänen menneistä vuosikymmenistään. Pääsiäisen aihoihin lähisukulaisina kokoonnumme mummolle kahvittelemaan.

Pikku-Iisa oli kolme yötä uskaliaasti viime viikonlopulla mummon ja papan hoivissa. Kyllä se on maailman paras kokemus, saada nauttia lasten lasten energiasta. Tuli käytyä pulkkamäessä Laajavuoren rinteellä, paisteltua saunankiukaalla makkaraa jne. Ihmetellä täytyy kuika teräviä kommentteja elämän alut keksivätkään. Urhoollisesti Iisa oli kokonaiset kolme vuorokautta luonamme yökylässä. Ensimmäinen tallainen matka, mutta eipä tuota ole vielä vuosiakaan kuin kolme v. Me haimme hänet Espoosta ja Laura haki sitten Lahteen josta Marika nouti Okko-veikan kanssa. Innossaan oli neiti retkestään ollut.

Huomenna olisikin sitten Hyvä Sanoma ry.hallituksen kokous Keuruulla, taas vaihteeksi. Mitä todennäköisemmin minun viimeinen kokoukseni. Ehdinkin omien laskujeni mukaan istua ko.hallituksessa, edeltäjän Ristin Voitto ry.n mukaan lukien, kaikkiaan seitsemän vuotta, joista puheenjohtajana viimeiset kuusi. Toki vuosikokoushan nämä hallituskuviot lopullisesti sinetöi, mutta eiköhän siinä näin käyne kun on tahtonsa ilmaissut.

Kyllä nautin kyväästä ja jopa tästä loskasta ihan täysin siemauksin. Kesää kohti sitä vaan kummasti jollotellaan.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Työviikko takana

Ensimmäinen työviikko kolmen sairauslomaviikon jälkeen alkaa olla viikonloppua vaille valmis. Paljonpa sitä oli hommaa ehtinyt kasaantuakin normalin työviikon lisäksi, mutta yllättävänkin hyvin on moisesta selvitty. Lääkärin ja ystävien neuvosta olen kyllä nyt vihdoinkin alkanut ottamaan vaari. Askelmerkkien uudelleen asettamista suhteessa tähän perussairauteen ja työn määrään kun on minulle yksi ja toinen pitänyt saarnatunteja.

Lääkäri kehotti hakemaan verenpainemittarin hoitajalta lainaan, mutta se nyt pitkitty yli kaksi viikkoa. Hain keskiviikkona mittarin samalla kun otatin taas sen välttämättömän kolmen kuukauden pistokseni.

Vähän pahalta näyttää, taitaa tässä vielä lääkityksen saada verenpaineeseenkin kun lukemat aamuin illoin liikkuvat 100/170 huippeilla. Ei tullut syksyllä mittailtua, mutta nyt vointia arvioiden epäilen, että saattoipa silloin olla vielä pahemmatkin arvot. Ensi viikolla pitäisi toimitella tiedot TK:n ja jos eivät tuosta muutu, niin napeiksi se menee.

Saivat tänään vihdoinkin tuon harmittavan ahtaajien lakon päätökseen. Vähän sitä edellisellä sivulla purnasin. Mutta hyvä sentä näin.

Tein eilispäivänä äidistäni 80v kirjoitusta RV-lehteen. Pääsiäisen aikaan mummo meinaa lähipiirissä vuosiansa juhlistaa.

Jotkut ovat tuolla kommenteissa kyselleet Mehtosen Hannun vointia, kun hänestä rukousaihetta aiemmin esitin. En ole viitsinyt vielä vaivailla häntä tiedustellen jaksamisia, mutta sen olen kuullut, että Hannu on leikattu ja ilmeisesti kaikki meni hyvin. Laittelen tässä joskus s.postia menemään, josko mies jaksaisi vastailla.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Ahneuden summa

Sairalomailu on edennyt verrattain rauhallisissa merkeissä. Suksetkin ovat saaneet vielä odottaa noutajaansa urheiluliikkeen hyllyllä. On ollut ihastuttavaa herätä toinen toistaan valoisampaan aamuun - päivä kun ottaa niitä tunnettuja kukonaskeleitaan.

Kunnon kohentumisesta en osaa vielä sanoa mitään, sen sitten tulevat viikot mittaavat.
Ihan työstä vapaata on tässä roolissa ollut tosi vaikea pitää, mutta pääpiirteissä olen lomalla ollut.

Viimepäivien uutisointia on hallinneet pikkupojan katoaminen ja lumihangesta löytyminen. Voi vanhempien sokkia ja järkytystä, ajatellapa asiaa omalle tahi omien lastensa kohdalle. Ja mikä pahinta, jos sieppaajaa ei pian tavoiteta, niin median sormi alkaa kääntyä kohti sisäpiiriä, eli tässä tapauksessa vanhempia kohti. Huh, ei voi kuin kauhulla odotella sitä hetkeä kun heistä leivotaan syyllisiä tavalla tahi toisella.

Toinen yhteiskunnallisesti paljon laajenpi uutinen on tullut työmarkkioilta. Ahtaajien lakkotilanne on käsittämättömän pöyristyttävä. Kuinka Suomella on vara heitellä kymmeniä miljoonia päivässä pohjolan tuuliin, ei kerrassaan ei. Eikö tosiaan ole voitu missään historian vaiheessa luoda sellaista mekanismia työmarkkinoille, että tallaiset työtaistelut eivät pysäytä näin merkittävällä tavalla tuotantokoneistoa. Eli työt jatkuisivat, neuvottelijat neuvottelisivat. Ei tuon nyt pitäisi olla maailman vaikein järjesteltävä. Mutta kun taisteltava on, niin taistellaan, vaikka menisi tuhkatkin pesästä - koko valtakunnan pönttöuunista. Eilen nosteltiin uutisiin pelkoja kuinka koko Suomen satamatoiminta on uhattuna Venäjän ja Baltian maiden vahvasti kehittyvien uusien satamien myötä. Niin paperi-, kuin teknologiateollisuuskin pelkää tilausten ja asiakassuhteiden siirtyvän jopa pysyvästi pois maasta. Minun ymmärrykseni ei ainakaan moisen vaarallista hiekkalaatikkoleikkiä käsitä.

Vaikka lakko saisikin tänään onnellisen lopun, niin kyllä tämä melkoinen ahneuden näytös on ollut puolelta jos toiselta.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Rukouspyyntö!

Olen käynyt sähkpöstikirjeenvaihtoa kollegani Hannu Mehtosen kanssa. Hannu on tätä nykyä Korson Helluntaiseurakunnan pastorina. Hän on toiminut aiemmin puolisonsa Arjan kanssa lähetystehtävissä mm. Etelä-Amerikassa ja Espanjassa.

Hannulla on todettu suussa syöpä. Hän on antanut minulle luvan esittää avoimesti myös täällä blogissani esirukouspyynnön puolestaan. Tässä hänen kuvauksensa tilanteesta:

"Reilu viikko sitten sain tulokset kokeista, joissa todettiin
suussa syöpä. Jos Herra ei paranna, joudun ensi viikolla isoon leikkaukseen. Se
kestänee noin 10 tuntia. Poskesta otetaan iso pala, takahampaat poistetaan ja niiden
alta ja sivuilta ientä, kielestä lähtee osa, en tiedä kuinka iso ja kaulalle tehdään
pitkä leikkaus, josta poistetaan imusolmukkeet. Leikkauksen jälkeen pidetään
nukutettuna ehkä 30 tuntia. Rankkaa tulee olemaan. Asiaa vaikeuttaa omistamani
verenvuototauti. Vereni ei tahdo millään hyytyä. Riskitekijöitä on melkoisesti.
Muuten leikkauksella yritetään saada tuhoutunut alue pois ja jalasta laitetaan
siirrännäinen tilalle. Mahtaa olla sekin outoa, jos kielestä kasvaa karvoja?
Mites sun tilanne? Onneksi meillä on vahva rukousrintama.
Itsekin olen saanut viestejä ainakin kymmenestä maasta, joissa muistetaan, sekä
monista eri suunnista ja kirkkokunnista Suomesta. Jotakin hyvääkin sairaus saaa
aikaan, kun saa kansan polvilleen. Oma srk. erikoisesti on jokapäiväisessä
taistelussa mukana."

Lupaathan asettua rukousrintamaan Hannun, Arjan ja heidän perheensä puolesta. Tunnen kivun lähellä ajatellessani edessä olevia vuorokausia Mehtosten perheessä. Tiedämme, että meillä on todella Jumala joka kuulee rukouksia ja on voimallinen parantamaan vielä Hannun niin, että voi jatkaa omassa kutsumustehtävässään.