torstai 30. syyskuuta 2010

Iso kirkko - pienet kirkot

Tämä ekumeniakeskustelu alkaa saada yhä mielenkiintoisempia, lähes surkuhupaisia piirteitä. Olen vieraillut muutamia kertoja minulle aiemmin täysin tuntemattomalla Kotimaa24.fi sivustoilla menneen viikon aikana, koska siteerasivat sielä tuota RV.lle antamaani haastattelua. Olen pärjännyt yli 50v.ilman moista foorumia, mutta katsotaan kuin aktiiviksi tästä herkiän, vai jatkanko sen suhteen yhtä onnellista elämää.

Eräs haastattelu innoitti minut ottamaan tämän asian esiin tavalla tahi toisella ja päädyin tänne omaan valtakuntaani. Nimittäin tuo kyseinen Kotimaa24.fi julkaisi eilen oululaisen pastorin Päivi Jussilan haastattelun. Ironista, että haastattelu oli julkaistu jossain: "Rauhan Tervehdys" nimisessä lehdessä. Rauhasta kun ei tuossa tervehdyksessä ole hajuakaan. Seuraavassa hänen siteerattu haastattelunsa:

"Suomen ekumeenisen neuvoston hallitukseen kuuluva luterilainen Päivi Jussila pitää piispojen boikotoinnista syntynyttä kohua myrskynä vesilasissa. Rauhan Tervehdyksen haastatteleman Jussilan mukaan boikotti ei pilaisi kirkkojen suhteita, koska ekumeniassa ei hänen mukaansa ole vuosikymmeniin tapahtunut muutenkaan todellista edistystä.

Oululaisessa Tuiran seurakunnassa pastorina työskentelevä Jussila tuomitsee piispojen homokannoista ponnistaneet boikottipuheet ontoiksi ja lapsellisiksi. Luterilainen kirkko ei Jussilan mukaan tarvitse pieniä kirkkokuntia, jotka pääsevät esille mediassa luterilaisen kirkon siivellä.

- Voi kysyä mikä vastahangan motiivi on. Suomen luterilainen kirkko kun pitää esillä kristinuskoa kaikkien kristittyjen puolesta, Jussila sanoo Rauhan Tervehdykselle.

Jussilan mukaan ekumenia polkee paikallaan ja sen piirissä vallitsee puhumattomuuden kulttuuri. Mielipiteet ovat hyvinkin erilaisia, mutta niitä ei uskalleta sanoa ääneen. Hän kuuluttaakin ekumeniaan rehellistä keskustelua.

Kristittyjen välinen yhteys on yhä ekumenian virallinen tavoite, mutta Jussilan mukaan siihen uskovat vain harvat.

- Uskon, että monen piispankin mielestä kirkkokuntien välinen rauhallinen rinnakkaiselo olisi jo ihan hyvä asia, Jussila sanoo."

Paljon olisi kommentoitavaa.
Ensiksikin kukaan ei tietääkseni ole esittänyt tähän mennessä piispaboikottia. Leif Nummela avasi hyvin eilen samaisella sivustolla oman pääkirjoituksensa aitoja vaikuttimia. Sitä kun ei vain suostuta uskomaan, että Nummelalla ja monilla muilla kirkon sisällä toimivilla papeilla ja vaikuttajilla on aito huoli ja syvä murhe nykymenosta. Toisaalta jos joidenkin piispojen tai pappien tarjoamat palvelut torjutaan, niin mitä sitten? Se lienee sitä boikottia ja kait sen kanssa voidaan jatkaa?

Itse tulin haastatelluksi kun toimittaja halusi saada vihdoinkin helluntailiikkeeltä jonkinlaista linjausta suhteessamme ekumeniaan ja lähinnä Luterilaiseen kirkkoon tämän homokysymyksen tiimoilta. Eli julkisuuden pyrkiryydestä on turha kantaa huolta. Jussilan heitto on kerrassaan naurettava. Jos tässä joku julkisuutta hakisi - kaikella rakkaudella - Luterilainen kirkko olisi varmasti viimeinen jonka aisan kannattajaksi tässä mielessä lähtisin. Se julkisuus mitä kirkko on viime vuosina saanut suurta yleisöä mielistelemällä homosuhde- ym. suvaitsevaisuuskysymyksissä on melko kyseenalaista julkisuutta. Siitä pysyn kaukana.

Olettaisin, että Jussila ei paljon kirjoituksistani piittaa, mutta siitä huolimatta totean, että minun elämäni perusta ja sisältö on ihan jossakin muualla kuin julkisuuden tavoittelussa. Kirkko kaatuu julkisuuteensa ennemin tai myöhemmin, arvelipa Jussila mitä tahansa. Hänen itsensä ulostulo tallaisilla lausunnoilla haiskahtaa enemmänkin tarpeelta päästä mukaan tunkiolle.

Asiasisällöllisesti kyseisessä haastattelussa on paljon puutteita. Ekumenian lyttääminen täysin tuloksettomaksi antaa ymmärtää, että Jussila on aika vihreä näissä asioissa. Itsekkään en ole ollut pitkään yhteisissä vastuissa mukana, mutta sen verran minulla on siirrettyä tietopääomaa varastossa, että arvostan suuresti maassamme viime vuosikymmenien aikaisia ekumeenisia saavutuksia. Valtakirkkojen; Luterilaisten,ortodoksien ja katolilaisten välisissä suhteissa on taatusti pitkät perinteet. Mitä tulee ns. vapaisiin kristillisiin kirkkokuntiin, niin eri tahojen kanssa mm. Luterilainen kirkko on käynyt vuosien mittaisia opillisia keskusteluja monien yhteisöjen kanssa. Kuinka Jussila SEN.n hallituksen jäsnenä voi päästää tuollaisia sammakoita suustaan?
Paikallisella tasolla toiminnallinen yhteys perustuu luottamukseen jota on vuosikymmeniä rakennettu tietoisena, että joistakin erilaisista opillisista näkemyksistä huolimatta on enemmän yhdistäviä tekijöitä, joka voi synnyttää aitoa ja kestävää yhteistyötä. Nyt Jussila mitätöi tämän kaiken???

Jos Jussila ja muut Ekumeenisen neuvoston jäsenet ovat sitä mieltä - ihan oikeasti - että Luterilainen kirkko ym. SEN.n jäsenkirkot eivät enää tarvitse meitä ns. pieniä kirkkoja, niin ok. Toivon, että se sanotaan yhteisesti julki, että emme turhaan roiku tarkkailijana tämän pidempään. Kyllä minulla ainakin riittää elämän haastetta ilmankin. Henkilösuhteita yli kirkkokuntarajojen tosin ei yksi Jussila taida kyetä katkomaan, vaikka kuinka lahkohenkinen onkin. En malta olla häntä muistuttamatta, että oman Suomen kirkon sisällä hän voi pullistella suuruudella, mutta onhan meillä akkunat maailmallekin. Sielä prostenttiluvut taitavat kääntyä Helluntai-karismaattisten hyväksi jopa 80-20.

Tulikohan takatalvi jäädäkseen? Noh, olen vapaapäivällä ja taidan mennä illalla taasen Huutokauppakamarille, sielä saa huutaa julkisesti, eikä vierustoveri kysele kirkon suuruutta.

7 kommenttia:

  1. Joo, uskomaton juttu (varsinkin RT:n). Tunnen suurta myötähäpeää, että rahalla ja suuruudella (olemattomalla sellaisella) alkoi tämä Jussila kehuskelemaan. Onko niin, että siinä on se viimeinen ase? Kaikki muut on jo käytetty? "Sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston..." Kiitos tästä kirjoituksesta! Terkuin luterilainen

    VastaaPoista
  2. Vihdoinkin aletaan heräämään - emme tarvitse kirkkoa mihinkään! Kirkon herätysliikkeissä toimivien kanssa on hyvä tehdä yh.työtä, mutta virallinen kirkko on täysin hengellisesti kuollut laitos! Ikävintä on se, että he kerskaavat siitä, kuinka vähän raamattu siellä vaikuttaa. Ja ne, jotka siitä vielä pitävät kiinni, eroitetaan! Se mitä me uskovat tarvitsemme, ei ole helluntailaisuutta, vaan Pyhän Hengen elävöittämää "Kristus elämää".

    VastaaPoista
  3. Ihan sama - koko ekumenia... Mitä sillä on väliä,kuka sorsii ketä ja missä mielessä, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Yksilön oma henkilökohtainen uskoontulo on avain joka mahtuu taivaan lukkoon ja pääsyn sisälle.Jos kirkko on kuollut laitos, niin vapaat suunnat ovat markkinatoreja milloin minkäkin hengen viemänä. Välillä tuulee Lakelandista ja välillä jonkun jukkiksen tuoma pieni tuulahdus piristää toviksi etc... Me emme tarvitse ekumeniaa vaan Pyhän Hengen tuomaa herätystä. Miksi siis vouhotatte jostain kirkosta, kun pitäisi ottaa malka omasta silmästä ensin pois. Kovin ovat autiot penkit vapaissa suunnissa. Uskiksia ei näy auttamistehtävissä, kun eivät viitsi ja jaksa. Toki joukossa on yksilöitä lamput täynnä öljyä. Taivaassa he saavat palkan duuneistaan.

    VastaaPoista
  4. Kunhan nyt ensin saatais helluntailaisten asiat kuntoon.Täällä jyväs-seudulla,papit työntyvät joka paikkaan ja joka tehtävään,ja jos ei itse ehdi niin sukulaiset ja sitten vasta seurakuntalaiset ja sieltäkin mieluusti lahjattomimmasta päästä ettei synny uhkatekijöitä.

    VastaaPoista
  5. Näin on ollut aina! Olen pitkään seurannut hallitsevia sukuja/perheitä Hell.srk:n johtotehtävissä. Sanonpa sinulle edellinen nimetön kommentoija, että älä moisesta piittaa, kyllä Taivaan Isä huolehtii tästäkin asiasta. Sellainen sukulainen, joka maallisin keinoin tai oman paikan menettämisen pelosta suosii hengellisissä tehtävissä ensin omiaan, niin hän on sen suvun siunauksien varas! Nimittäin: Kun tällainen ihminen kuolee, niin jälkikasvu ja lähisuku luopuu myöhemmin monesti uskosta. Näin on käynyt liian usein ollakseen sattumaa.
    Eli: Omiaan hyysäävä paimen tai muu vaikuttaja seurakunnassa on varas siinä mielessä, että varastaa paikat sellaisilta, joille ne ehkä olisi tarkoitettu Jumalan suunnitelmissa. Kannattaa siis hoitaa virkaa hyvällä omalla tunnolla.

    VastaaPoista
  6. Hei, mielelläni otan vastaan perusteltua kritiikkiä myös tällä yksityisellä bogillani, mutta vailla perusteita olevaa ja siten asiatonta palautetta otan mielummin vastaan kahden keskisissä keskusteluissa. Näin voimme tunnistaa mahdolliset toimieni epäkohdat ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet. Kiitos

    VastaaPoista
  7. Ihan uskomatonta, että joku luterilainen pappi voi olla tuota mieltä - ja vielä sanoa sen julkisesti tuosta asemasta käsin! Todella loukkaavaa kaikkiin vapaisiin suuntiin kuuluville. On vaikea ymmärtää, millaisista motiiveista käsin tuollainen näkemys on syntynyt. Jos Jussila itse on tuota mieltä, niin toivoisi ainaki, että hän ei ajattelisi muiden ajattelevan samoin. Ei nimitääin todellakaan pidä paikkaansa, ettei olisi niitä luterilaisia ja muita kristittyjä, jotka uskovat edlleen kristittyjen yhteyteen. Heitä on suuret joukot myös luterilaisessa kirkossa. Siitä meillä on paljon kokemusta esimerkiki Jyväskylässä. Olen todella pahoillani, että luterilainen pappi puhuu tuollaista ikäänkuin kaikkien seurakuntalaisten äänellä, myös minun, vaikka ajattelen aivan toisin.
    En voi välttyä siltä ajatukselta, että vaikuttimena puheelle siitä, että kukaan ei enää uskoisi kristittyjen yhteyteen, voi olla vain yksi ja ainoa "taho", jonka nimi alkukielestä käännettynä tarkoittaa mm. erillleen heittäjää, hajoittajaa, riidan haastajaa.

    Luterilanen

    VastaaPoista