Eläkepäätös

Laukaan tilaisuus viime keskiviikkona oli ihan yhtä rohkaiseva kuin muutkin viime aikaiset kokoukset. Tuntui kovin kotoisalta vähän pienemmässä piirissä ja kuitenkin niin kovinkin uskonhenkisessä porukassa. Ihan sovimme seuraavankin käynnin tulevan maaliskuun aikana.

Torstain posti toikin sitten yllätystiedon. Ilmarinen oli päätöksineen poikkeuksellisen aikaisin liikkeellä. Odottelin mahdollista päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä vasta joskus huhtikuulla kuten olivat Kelalta ennakoinneet. Mutta ilmeisesti vaivani on siksi peruuttamatonta laatua, että työkyvyttömyyteni toteaminen ei miettimisellä muutu. Eipä tätä ainakaan kuntouttamalla voi miksikään kohentaa. Työkyvyttömyyseläkkeeni astuu voimaan 1.5. alkaen.

Vaikka henkisesti olin tähänkin päätökseen valmistautunut ja joskus syksyllä kun tätä ensikertaa väläyteltiin niin tuntui kovinkin epätodelliselta, että ehtisin ensimmäistäkään eläkettä nostamaan, niin silti päätöstä toistamiseen lukiessa taasen kerran kohtasin karun kohtaloni. Eihän tämän näin pitänyt mennä, mies viisvitosena takavasemmalle, perämetsään tai tunkiolle toisten elätettäväksi - siinä koko elämäni.
Jos en olisi käynyt näin tuskallista taistelua hengissä pysymisen kanssa, niin kokemus kastijaossa pohjimmaiseksi putoamisesta olisi ottanut vieläkin lujemmalle. Mutta nyt tuo kirje on pöydällä lojuessaan tullut liki merkityksettömäksi. Samapa tuo; johtaja, sairauslomalainen, eläkeläinen, yhtä kaikki, ei elämä ole niiden summa vaan onneksi jotain ihan muuta. Kunpa sen vain aina osaisin ymmärtää, sekä hyväksyä.

Ensi sunnuntaina pitäisi kokoustaa Äänekoskella ja sitten viikon päästä jo odotammekin Vetelin viikonloppua. Viime kesänä saimme olla sielä perjantaista sunnuntaihin porukalla rukoilemassa ja pidimme yhden ensimmäisistä Uusi elämä voittaa tilaisuuksista, joka oli silloin huima kokemus. Nytkin on tarkoitus viettää viikonloppu rukoillen tämän maan herätyksen puolesta ja pitää sitten sunnuntaina päätteeksi kokouskin. Odotan, todella odotan tuota tapaamista.

Olenpa käynyt jo pari kertaa suksillakin. Iisa ja Okko olivat pari päivää viime viikolla täällä mummolassa ja silloin hiihtelin pikkutiitiäisten kanssa Laajavuoressa ja sunnuntaina kävin kokeilemassa Tuomiojärven jäälatua. Kovin on kropasta voimat kadoksissa viime talveen nähden, mutta eiköhän sitä tässä hieman saa itseänsä siltäkin osin keväthangilla kuntoutettua.

Joutsa takana Laukaa edessä

Eilen tuli sit kokoustettua kahden tilaisuuden verran Joutsassa. Joutsahan on paikkakunta jossa aloitin aikoinani v.-80 vakinaisen serakuntatyöurani. Uraa jatkuikin sitten yhtäjaksoisesti aina tänne sairasteluun asti.

Oli hienoa kuinka jotkut sen aikaisista tutuistamme, jotka eivät varsinaisesi ole paikallisen helluntaiseurakunnan jäsenyydessä eikä toiminnassa mukana olivat tulleet tilaisuuteen. Heitä oli ihan usempia. Mutta kyllä se kolme vuosikymmentä ihmistä jo jonkinverran muuttaa. Tein muuten sellaisen havainnon, että vaikka kavoista ei olisikaan enää tunnistanut, niin äänipä tuntuikin paljon tutummalta, mielenkiintoista.

Paikalla oli tosiaan väkeä aamupäivän kokouksessa enemmän kuin mitä seurakunnassa taitaa olla jäseniä. Hyvät oli tilaisuudet. On nykyisin niin riemastuttavaa kun ei tarvitse ponnistella, eikä tuskailla enää pöntössä sanomansa kanssa kun tunnistaa kuinka Pyhä Henki on niin tavattoman liki ja on ilo kokea Hänen persoonansa todellinen läsnäolo. Riipaisevaa oli taasen rukoilla vaikeiden ja kivuiliaiden syöpä ym. sairaiden puolesta. Rukous jää elämään vielä pitkään tilaisuuksien jälkeenkin, Jumala armahda ja anna parantava kosketuksesi niin, että saamme nähdä vielä massoittain niitä jotka vapautuvat vaivoistaan.

Joutsalaiset lupasivat seurakuntana liittyä esirukoilijoihimme.
Tulevana keskiviikkona olen sitten klo. 18.00 Laukaan Helluntaiseurakunnassa ja taasen Uusi elämä voittaa! Tervetuloa mukaan.

Uusi elämä voittaa Facebookissa

Olen jo jonkun aikaa halunut hieman enemmän mukaan tänne sosiaalisenmedian puolelle kuten nykypyrky on vähän kaikilla. Ehkä uudistamme merkittävästi näitä blogisivustojakin, mutta nyt eilen avasimme Uusi elämä voittaa sivut facebookiin. Tarkoitus on, että sielä voisimme yhdessä ennakoida tulevia tilaisuuksia, kommentoida palautteen muodossa ja esittää vaikka rukoushaasteita joita voi yleisesti esittää ja tietenkin toive ja rukous on se, että sivut täyttyisivät tulevaisuudessa kommeteilla Jumalan kohtaamisista ja parantumisista. Sivusto löyttyy facepookista Uusi elämä voittaa nimellä.

Jämsän kokous oli viime sunnuntaina taasen hengeltään rohkaiseva. Oli ilo nähdä kuinka Jumala sytyttää ja pitää ihmisiä innokkaana Hänen etsimisessään ja palvonnassa. Sama toistui tiistai-iltana täällä Jyväskylässä. Sain ohjata erästä nuorta miestä ensi kertaa Pyhän Hengen täyteyden kokemiseen, mikä riemu. Ja joku pyysi esirukousta uskoon tulemisensa puolesta. Mikäpä sen ihanampaa.

Mutta ei viikkoa ilman vastoinkäymisiä. Kun kävin levolle tiistain kokouksen jälkeen, niin vasemman jalan reidessä alkoi ihan sietämättömän kova kipu. Otin kahta vahvuutta olevaa kipulääkettä sen mitä annostelu salli. Kipu ei vain hellittänyt ja pakko oli lähteä taas poliklinikalta hakemaan apua. Neljän maissa aamuyöstä taasen kerran tepastelin ns. kirranpolin käytävillä. Sain kipupiikin joka ei sekään tuntunut auttavan ollenkaan vaan kipu oli tosi paha koko aamuyön. En ilmeisesti nukkunut koko yönä. Päivystävä lääkäri lupasi aamulla konsultoida syöpälääkäreiden kanssa ja niinpä sain sitten tälle päivälle ajan röntegeniin ja omalla lääkärille.

Miten ollakaan kun seuraavana iltana asettelin itseäni jonkinlaiseen asentoon, jotta voisin yrittää nukkua edes hetken, niin jossain vaiheessa uni oli voittanut ja heräsin aamulla vähän ennen kuutta. Ette voi arvata kuin olin kiitollinen Jumalalle. Kokemus jos mikä oli taasen kerran osoitus Jumalan mukanaolosta. Hän seuraa pikkutarkasti meidän tuskiamme. Sen jälkeen kipu ei sellaisenaan ole palanut. Jalka on voimaton, mutta käytyäni äsken kuvauksissa ja lääkärillä, niin kuvista ei löydy mitään sellaista joka voisi aiheuttaa mokoman kivun. Selän magneettikuvat tulee vielä toki otettavaksi, mutta kyllä on melkoisen helpottunut olo - taas kerran.

Eli tallai on taasen viikko vierähtänyt. Sunnuntaina on sitten tarkoitus saarnailla Joutsassa parissakin tilaisuudessa. Ovat ilmoitelleet ihan kivasti Keskisuomalaista myöden. Olispa hienoa jos pieni rukoushuone tulisi porukkaa täyteen. Vähän on sellainen kutina.

Jarkko oli myös tällä viikolla pistätymässä kotonaan. Lähti aamupäivällä junalla takasin kohti Helsinkiä ja sieltä sitten viikonlopulla Englantiin. Oli kiva rupatella ja vaihtaa ajatuksia teologi-opiskelijan kanssa.

Haaste yhteistyöhön!

Tulevan kevään aikana antamani lupaukset Uusi elämä voittaa kokouksista realisoituvat ensi sunnuntaista alkaen.

Kuten aiemmin kerroin, niin olen saanut useammalta paikkakunnalta kutsuja saapua pitämään "nimikkoteemallani" tilaisuuksia. Toki väliin jää vielä joitakin viikkoja, ettei kalenterissa ole merkintöjä, mutta varmaan ihan hyvä, että saan sitten aina välillä mittailla jaksamistani.

Sunnuntaiksi olen lupautunut toistamiseen Jämsään, sitten ti.14.2 olen täällä kotiseurakunnassa. Sunnuntaina 18.2 on kaksi kokousta Joutsassa ja keskiviikkona 22.2 tilaisuus vielä Laukaassa. Siinä ovat helmikuun varaukset. Nyt haastan teitä kaikkia jälleen rukoilemaan noiden kokousten puolesta, sen lisäksi, että muistatte terveyttäni. Jostain syystä parin vuorokauden sisällä kaulan, soliskuopan, imusolmukkeet jotka laajentuivat jo syksyllä ovat nyt riehaantuneet ihan kunnolla. Ne ovat laajentuneet melkein toisen mokoman muutaman päivän sisällä. Tarvitsen ihan totista esirukousta, että syövän eteneminen pysähtyisi kokonaan. Sisäinen paloni viedä nuo lupaamani kokoukset lävitse on ihan suunnaton. En suostu perumaan niitä.

Olen kuitenkin aika levollinen, kun olen rukouksissa tullut siihen ymmärrykseen, että riippuvaisuus Jumalan itsensä vaikutuksesta tässä taas lisääntyy, jos ei muuta. Rukoillaan, että sen vaikutus kasvaa kasvamistaan myös edessä olevissa kokoukssa. Haastan sinua yhteisrintamaan.

Olimme muuten viime lauantaina pikkusiskoni Annen viisikymppisillä heidän mökillään Vilppulassa. Taas kerran saimme sisaruksina ja heidän puolisoinaan tavata. Marja ei päässyt Porvoosta saakka mukaan, mutta kävi kuulema seuraavana päivänä juhlimassa siskoaan. Kova oli pakkanen, mutta mökissä oli kivan lämmin tunnelma. Sovimme tapaamisen yhteydessä yhden hienon jutun. Päätimme tässä lähietäisyydellä asuvat lapset käydä sopimuksesta vuoroviikoin huolehtimassa ikääntyvän äitimuorimme jaksamisesta Jämsässä. Monta kun on sisarusta, niin eipä se kovin suurta "lisävaivaa" tuo, mutta näin voimme kivasti jakaa tuota siunattua vastuuta omasta äidistämme.

Päämiehen siunaaminen

Suomi sai eilen uuden presidentin. Onnea Niinistölle!

Vaalit olivat merkitykselliset ja senhän me laitoimme merkille ja itse kukin taisi ilmaista mielipidettään jo ennakkoon. Hyvä niin, ettei tarvitse nyt jälkeenpäin miettiä mitä olisi pitänyt sanoa, tehdä tahi äänestää.

Laitoin merkille, että presidentinvaalien puolesta rukoiltiin eri seurakunnissa paljon. Tuleva presidentti tarvitsee edelleenkin kipeästi meidän esirukouksiamme. Nythän hänen virkakautensa vasta alkaa.

Kuten on tullut aiemmin todettua, niin elämme voimakasta arvojen muutoksen aikaa. Emme voi laittaa päätämme puskaan vaikka sitäkin mahdollisuutta joskus toivoisi. Voimme olla kiitollisia, että saamme elää näin vakaassa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa, mutta vähänkin aikaamme seuraavina tunnistamme, että niin ei ole suinkaan kaikkialla ympäröivässä maailmassa. Kriispesäkkeitä löytyy niin euroopasta kuin sen ulkopuoleltakin. Seuraavat vuodet tulevat pitämään myös sisällään varmaan paljon yllättäviäkin tekijöitä.

Eli, muistakaamme edelleen esivaltaa rukouksin, kuten raamattukin kehoittaa. Siunataan päivittäin uutta päämiestämme kaikella viisaudella, taidolla ja ennen kaikkea Jumalan tuntemisen armolla.

Jumalanpelko

Edellinen bolgini synnytti arvatenkin jonkinverran keskustelua meneillään olevasta presidentinvaalista.

Palaute innoitti minua avaamaan hieman omaa maailmakatsomustani tai paremminkin uskonkäsitteitäni, siitä mihin perustan näkymykseni joka konkretisoituu niin kuin konkretisoituu meneillään olevassa vaalissa.

Jumalanpelko on oikea sana ilmaisemaan sitä tekijää joka ohjaa elämäni ratkaisuja ja johon pyrin peilaamaan kaikkia muita enemmän tai vähemmän muuttuvia arvoja ja asioita ympärilläni. Jumalanpelko tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea Hänen ilmoituksensa, sanansa eli raamatun totena pitämistä ja kunnioittamista. Olen kokenut, että jos syrjäytän Hänen sanansa elämäni ohjeena kohtaan vastaavasti monimaisen, muuttuvan ja hyvinkin epävarman mielipideviidakon. On vaikea tunnistaa mikä on oikein ja mikä väärin.

Nykysuomessa on viety äärimmilleen suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoisuuden korostaminen. Jumala ja Hänen sanansa on ehdottoman oikeudenmukainen, mutta tämän hetkinen tasa-arvoisuuskäsite ei pohjaudu Jumalan sanaan, vaan on mitätöinnyt sen ja niinpä perustuessaan ihmisten omiin määritteisiin se on ideologia vailla todellisuuspohjaa ja tulee osoittautumaan hyvinkin lyhyessä ajassa kovin pettäväksi ihanteeksi. Kun raamatun arvopohja kyseenalaistetaan ja hyljätään se luo ammottavan arvotyhjiön, jossa me jo nyt elämme. Tämä antaa toki luonnolliselle ihmiselle hänen kaipaamiansa vapauksia olla oman elämänsä herra mieltymyksissään ja tekemisissään.

Tunnen luissa ja ytimissäni sen, kuinka meikäläinen kanssa-ajattelijoineen määritellään jo perinkin muumoituneeksi fundamentalistiksi, joka joutaa käsitteineen mielipidemuseoon. Mutta todellisuudessa koen olevani tulevaisuuden näkijä, sillä ei meidän tarvitse katsoa kuin länsinaapurimme lähihistoriaan jolle me naureskelimme tai paheksuimme pari vuosikymmentä sitten. Nyt sielä tämä "vapauden" ihannointi on jo ohitettu kaikkinen ilmiöineen ja me raukat vasta elämme tätä kuplaa. Tällä huomiolla tarkoita sitä, että ilmiöt (mielestämme aivan loistavatkin) menevät ja tulevat.

Palatakseni raamatun maailmaan, niin se paljastaa meille myös sen todellisuuden, että ei mitään uutta auringon alla, ei edes vapauden ja suvaitsevaisuuden ihannoinnissa - tämä kaikki on nähty - karumman mukaan.

Nooa (1Ms.5) sai oman aikansa ihmisten pilkan ja naurun osakseen uskoessaan Jumalaan. Raamatun kertomana voimme vakuuttua siitä, että ihmiset elivät silloin samalla tavoin arvovapaata itseellistä elämää ja sen seurauksena oli kaikenkaltaisen pahuuden lisääntyminen siinä määrin, että Jumala päätti tuhota silloisen ihmiskunnan. Pelastavan arkin rakentaminen kesti yli sata vuotta ja maailma näytti pyörivän entiseen malliin, kunnes yks kaks yllättäen vedenpaisumus yllätti kaikki.

Samankaltainen elämä sai Jumalan vihan osakseen Sodomassa ja Gomorassa (1Ms.18-19). On jotenkin vaikuttavaa lukea, kuinka Jumala päätti lähteä katsomaan onko siinä valituksessa perää mikä noista kaupungeista nousee ja lähetti miehensä katsomaan tilannetta. Kun he saapuivat vihdoin yöksi Sodomaan Lootin luokse, niin on järkyttävää lukea kuinka kaikki kaupungin miehet, nuoremmat ja vanhemmat ryntäsivät Lootin talolle ja vaativat saada maata näiden miesten kanssa. Jumalan viha kohtasi tuota kaupunkia, joka oli elänyt erittäinkin huoletonta ja nautinnollista elämää. Ei ollut kysymys vain homouden yleisyydestä, vaan vallalla oli kaikkinainen huolettomuus, siveettömyys ja synnillinen elämäntapa jota juuri kukaan ei halunut vastustaa.

Henkilökohtaisesti otan hyvin vakavasti kuinka ja mitä seurauksia omilla valinnoillani mahdollisesti on liittyen nyt tällä kertaa maamme presidentinvaaleihin. Ei ole kysymys vain yhden ihmisen henkilökohtaisesta valinnasta elää samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa avioliittomaisessa suhteessa. Kysymys on paljon, paljon merkittävämmästä arvojen arvostamisesta.

Pelkään, siis kunnioitan Jumalaa yli kaiken. Hän on säätänyt ja asettanut pyhän lakinsa ihmiskunnan turvaksi. Kun ihminen käy tietoisesti murentamaan ja halveksimaan Jumalan asettamia säädöksiä, hän luo itselleen arvopohjan joka ei pitäydy Jumalan tahdon noudattamiseen. Seuraukset voivat olla mitä karmeimmat ja kyllä me olemme jo tässä maassa nähneet ihan tarpeeksi "laittomuuden" synnyttämää tuskaa. Maassamme vallitseva yleinen mielipide suosii tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä lakien muuttamista niin, että ihmisen ei tarvitse kokea syyllisyyttä tai ahdistusta rikkoessaan Jumalaa tai omaatuntoansa vastaan. Näin toimiessaan pieni ihminen valitettavasti vain rikkoutuu ja haavoittaa itseään ja kansakunnan tuska kasvaa kasvamistaan. Kyseinen suuntaus on ollut vallalla jo pidemmän aikaa ja on kiihtynyt kiihtymistään. En voi olla omalta osaltani suosimassa tämän suuntaisen maailman rakentumista tuleville sukupolville ja siksi haluan edes niiltä osin kuin mahdollista itse antaa ääneni niin, että se voisi hidastaa Jumalan sanan vastaisten arvojen voittokulkua.