tiistai 28. helmikuuta 2012

Eläkepäätös

Laukaan tilaisuus viime keskiviikkona oli ihan yhtä rohkaiseva kuin muutkin viime aikaiset kokoukset. Tuntui kovin kotoisalta vähän pienemmässä piirissä ja kuitenkin niin kovinkin uskonhenkisessä porukassa. Ihan sovimme seuraavankin käynnin tulevan maaliskuun aikana.

Torstain posti toikin sitten yllätystiedon. Ilmarinen oli päätöksineen poikkeuksellisen aikaisin liikkeellä. Odottelin mahdollista päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä vasta joskus huhtikuulla kuten olivat Kelalta ennakoinneet. Mutta ilmeisesti vaivani on siksi peruuttamatonta laatua, että työkyvyttömyyteni toteaminen ei miettimisellä muutu. Eipä tätä ainakaan kuntouttamalla voi miksikään kohentaa. Työkyvyttömyyseläkkeeni astuu voimaan 1.5. alkaen.

Vaikka henkisesti olin tähänkin päätökseen valmistautunut ja joskus syksyllä kun tätä ensikertaa väläyteltiin niin tuntui kovinkin epätodelliselta, että ehtisin ensimmäistäkään eläkettä nostamaan, niin silti päätöstä toistamiseen lukiessa taasen kerran kohtasin karun kohtaloni. Eihän tämän näin pitänyt mennä, mies viisvitosena takavasemmalle, perämetsään tai tunkiolle toisten elätettäväksi - siinä koko elämäni.
Jos en olisi käynyt näin tuskallista taistelua hengissä pysymisen kanssa, niin kokemus kastijaossa pohjimmaiseksi putoamisesta olisi ottanut vieläkin lujemmalle. Mutta nyt tuo kirje on pöydällä lojuessaan tullut liki merkityksettömäksi. Samapa tuo; johtaja, sairauslomalainen, eläkeläinen, yhtä kaikki, ei elämä ole niiden summa vaan onneksi jotain ihan muuta. Kunpa sen vain aina osaisin ymmärtää, sekä hyväksyä.

Ensi sunnuntaina pitäisi kokoustaa Äänekoskella ja sitten viikon päästä jo odotammekin Vetelin viikonloppua. Viime kesänä saimme olla sielä perjantaista sunnuntaihin porukalla rukoilemassa ja pidimme yhden ensimmäisistä Uusi elämä voittaa tilaisuuksista, joka oli silloin huima kokemus. Nytkin on tarkoitus viettää viikonloppu rukoillen tämän maan herätyksen puolesta ja pitää sitten sunnuntaina päätteeksi kokouskin. Odotan, todella odotan tuota tapaamista.

Olenpa käynyt jo pari kertaa suksillakin. Iisa ja Okko olivat pari päivää viime viikolla täällä mummolassa ja silloin hiihtelin pikkutiitiäisten kanssa Laajavuoressa ja sunnuntaina kävin kokeilemassa Tuomiojärven jäälatua. Kovin on kropasta voimat kadoksissa viime talveen nähden, mutta eiköhän sitä tässä hieman saa itseänsä siltäkin osin keväthangilla kuntoutettua.

30 kommenttia:

  1. Totta varmaan,että tuntemukset ovat noin,mutta tosiaankaan,mitä ne tittelit meitä auttaa,tietenkin sitä ajattelee,oispa saanut vielä muutaman vuoden edes,mutta kun Jumala suunnittelee toisin,kyllähän pitkä sairausloma syö miestä,sitä ruoskii itseään,eikö minusta ole mihinkään enää,mutta jaksamista sinulle,Ja kokukset jatkuu,niin kauan kun ylhäältä määrätään,ja KUNINKAAN POIKIAHAN TÄSSÄ OLLAAN.Siinä sitä meille arvonimeä onkin.t,mara.

    VastaaPoista
  2. Tuo eläkepäätös on sinulle Jumalan järjestämä taloudellisten asioiden "osajärjestely", joka mahdollistaa sinulle sen, että voit antautua voimavarojesi mukaan elämäsi tämänhetkisesti tärkeimpien asioiden hoitamiseen. Koskaanhan eläke ei takaa samaa toimeentuloa, kuin työmiehen palkka, mutta tämä on vain sellainen säännöllinen ja taattu summa, johon voit luottaa.
    Kuule, Jumala tarvitsee nyt työhönsä hyvin raadollisia ja vaivaisiakin ihmisiä. Kaikki tähkäpäät on saatava talteen ja vaikka kivet todistaisi, ei ihmiset usko.
    Jumalan armo ja voima on ylläsi kuin viitta - viitan liepeet ulottuvat maahan saakka.

    VastaaPoista
  3. Eläkepäätös on hyvä asia, kyllä se ajatus sieltä sisimpääsi nousee! Itse toivoisin saavani sen myös, en jaksaisi enää tehdä vaativaa opetustyötä, mutta kovasti vaan kehotetaan töitä tekemään.. Huomenna on kontrollikäynti syöpäsairaalassa. Herran käsissä elämämme on, kunpa osaisimme ottaa päivän kerrallaan - kaikissa olosuhteissa. Siunausta tuleviin tilaisuuksiin. Olen ilolla seurannut aktiivista otettasi Jlan valtakunnan eteenpäin menemiseksi. Yst.terv. Elisa

    VastaaPoista
  4. Onhan sitä tuohon ikään jo saanut kauan tehdä töitä, nykyään niin monet jää työkyvyttömiksi jo 20+ iässä eivätkä koskaan palaa työelämään.

    Toivon ja rukoilen sinun paranemistasi.

    VastaaPoista
  5. Komppaan täysin Sirkun ajatuksia. Eläkepäätös on tarpeellinen järjestely nyt. Uskon sillä olevan siunauksen myös kotiseurakunnallesi, kun tehtäväsi vapautuu virallisesti jollekin sellaiselle, joka sitä pystyy täysillä tekemään? Mutta tuntuuko nimenomaan tuo kipeältä? Ehkä sanan " johtaja ", joka usein puheissasi ja kirjoituksissasi korostuu, pitää karsiutua vielä sanavarastostasi statuksen kohottajana, koska riität Jumalalle ja helluntaikansalle myös " työkyvyttömänä". Siunausta kevääseen!
    t. hiljainen lueskelijasi

    VastaaPoista
  6. Olen nainen, viiskutonen. Joulukuun 2011 alusta työkyvyttömyyseläkkeellä. En kuitenkaan takametsässä tai tunkiolla.Kuten et sinäkään. Ja kastijakoa meillä Suomessa ei ole.Olemme arvokkaita ihmisiä.
    Omassa elämässäni olen todennut, että tutkimattomat ovat Jumalan tiet. Minä, maisteri,nyt tässä tilanteessa. Kutsumusihminen.

    Siunausta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  7. Tuntui melko pahalta lukea tekstiäsi.... Näinkö halpa-arvoisiksi te seurakuntien johtajat luokittelette myös meidät seurakuntalaiset, jotka saatamme olla sairaita, eläkeläisiä ja työttömiä siis olemmeko arvottomia - ihmisten silmissä? Onneksi Jumalan arvoasteikko on toisenlainen! Sen oppiminen ja sisäistäminen tapahtuu aina kipujen kautta. Herra armahtakoon meitä, että voimme kohdata ja kokea itsemme ja toinen toisemme yhtä arvokkaina ja rakkaina. Ja myös osoittaa sen käytönnössä! Identiteettimme ei perustu asemaamme. Kaikki on armoa!

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa eläke ukkojen kerhoon Vesa. Mulla oli aika vaikeeta sopeutua eläkkeelle jäämiseen, kun sitä koko pienen elämänsä ajan ollut työelämässä mukana, mulle se ei ollut helppoa, kun syyskuussa tuli eläke päätös, on vienyt aikaa siihen totutella. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa oon hyväksynyt asian. Kaikelle on aikansa ja yksillölliset on siihen sopeutumis prosessin ajat. Kyllä sä siihen totut, mulle tuli samanlaiset tunteet kuin sullekkin, et ukko joutaa romukoppaan ja tallin taa. Mut elämä jatkuu eläkeläisenäkin.

    VastaaPoista
  9. Kuopiolainen lukijasi29. helmikuuta 2012 klo 19.12

    Kiitos avoimen rehellisestä pohdinnastasi. Ei tullut mieleenkään, että luokittelisit seurakuntalaisia sen mukaan, ovatko he herroja vai työelämän ulkopuolella olevia. Mutta on ihanaa lukea, että Sinäkin, "johtaja", olet vain inhimillinen ihminen kaikkine tunteinesi ja heikkouksinesi. En tunne Sinua, mutta jostain syystä eksyin sivuillesi ja olen saanut kirjoituksistasi todella paljon rohkaisua. Kiitos !

    VastaaPoista
  10. Anteeksi, menin avoimuudessani liian pitkälle koska tulin joidenkin taholta totaalisen väärinymmärretyksi. Olettaisin, että kaikki jotka minut tuntevat, voivat käytöksestäni todistaa, että en todellakaan eriarvoista ihmisiä. Mielestäni olen osannut asettua jo ennen tätä sairastumistakin kärsivän ja puutteenalaisen ihmisen osaan siinä kuin onnistuneenkin.

    Mutta miksi sitten kirjoitin kastijaosta niin kuin kirjoitin? Ehkä minun olisi pitänyt pitää kivut sisälläni niin kuin teistä moni muu on suostunut tekemään. Olen nimittäin melko vakuuttunut, että kaikki jotka ovat joutuneet vastoin omaa tahtoansa luopumaan terveydestään, työpaikastastaan, opinnoistaan tahi perheestään tms. ovat käyneet samassa sosiaalisen ympäristön luomassa tarpeettomuudenkuopassa jota yritin kuvata. Siis jospa oltaisiin rehellisiä!! Nyt oli kysymys siitä kuinka minä henkilökohtaisesti koin ympäristön minulle osoittamaa perämetsää, tunkiota....eikä suinkaan siitä, että joku pastoreiden ammattiluokka (minä mukaanlukien) luokittelisimme ihmiset eriavoisiksi..pois, kauas pois se.

    Vielä muutama vuosi sitten koin jopa itseni tarpeelliseksi kun kahden puhelimen ja kalenterin kanssa neuvojani ja tietämystäni kaikkialla Suomessa muka tarvittiin. Mutta nyt olipa tässä tovi sitten viikko jolloin sain tasan kaksi puhelua. Toinen tuli maanantaina, toinen lauantaina. Ehtii siinä puhelujen välissä tällä sykkeellä käyvä ihminen tuumailemaan ja harhaisestikin jo omaa tarpeettomuuttaan mittailemaan.

    Se siitä..ja vielä kerran anteeksi. Vesa

    VastaaPoista
  11. Itse olen kohta vuoden ollut leskenä, kun syöpä vei rinnaltani elämäni tärkeimmän ihmisen. Muutamat tekstiviestit sain, joissa oltiin ymmärtävinään tuntemuksiani. Eivät osuneet kohdalleen nuo viestit. Minä en tosiaankaan voi täysin ymmärtää kenenkään toisen kokemuksia. Ainoastaan omat kokemukseni ovat minulle todellisia, ymmärtävät muut minua tai eivät.
    Uskon täysin sinun kertomasi kokemuksen. Se on 100% juuri niin kuin olet sen kokenut.

    Siunausta edelleen sinulle Vesa ja perheellesi!
    Rukous jatkuu.
    TMN

    VastaaPoista
  12. Hei,tämä on veepylvänäisen blogi,en ole yhdessäkään kirjoituksessa huomannut hänen puhuvan muista alentavasti,Vesa tuo vain omia tuntemuksiaan esille.Eli ei syytä pyydellä anteeksi.Nöyrällä mielellä oleva vain tuntee joskus itsensä mitättömäksi,ja sairastuessaan käy läpi asioita,joita ei aina terve ihminen ymmärrä,eikä pidä jokaiseen sanaan takertua kirjaimellisesti,suora puhe on parempi kuin turha lässytys.Siunausta kaikille,toivoo toinen huru-ukko.

    VastaaPoista
  13. Kun avoimesti tuntojaan jakaa, tulee väkisinkin välillä ymmärretyksi väärin.

    Itse kirjoitin hetki sitten oman eläkepäätöksen herättämistä tunteista. Olen 32-vuotias ja ollut työkyvytön teini-iästä asti.

    Tervetuloa vierailulle blogiini :) pahabentso.vuodatus.net

    VastaaPoista
  14. Vesa,nuo sinun tuntemuksesi ja ajatuksesi ovat aivankuin omiani,jouduin,pääsin??,myös 2 vuotta sitten osatyökyvttömyyseläkkeelle.JA KYLLÄ TODELLA TUNSIN ITSENI MITÄTTÖMÄKSI,SYRJÄÄN JOUTUNEEKSI.
    Pitkä oli tie ennenkuin hyväksyin asian,mutta tänään kiitän Jumalaa näistä päivistäni.
    Toivon taas sinulle ja perhekunnallesi Isän siunaamia päiviä.

    VastaaPoista
  15. Hei Vesa.
    Turhaan pyytelet anteeksi kirjoituksiasi, ymmärsin täysin mitä tarkoitit. Joskus voi reilusti nöyränä todeta, että minkä kirjoitin, sen kirjoitin.
    Tsemppiä eläkeukolle.
    T: Leevi

    VastaaPoista
  16. Minustakin kuulosti suorastaan järkyttävältä tuo kastijako ja alin luokka, johon luokittelit nyt itsesi yhdessä alle kuusikymppisten eläkeläisten, sairaiden ja työttömien kanssa. Ei seurakuntien johtajilla ja saarnamiehillä kerta kerta kaikkiaan saa olla tuollaisia luokitteluja Jumalan valtakunnassa. Tahtomattaan sairas, työtön tai eläkeläinen tai köyhä ei ole yhteiskunnassa sen enempää kuin seurakunnassa sen vähemmän arvoinen kuin kukaan toinenkaan. Kommenttisi paljasti ihmisen ja sinun raadollisuutesi. Onneksi sinulla on kuitenkin mahdollisuus nähdä itsesi ja muut kaltaisesi kanssamatkaajat arvokkaina itsessään ja vieläkin arvokkaampana Jeesuksessa Kristuksessa. Moni sinua ja minua nuorempikin on ollut kuolleena jo kauan. Olemme siis onnekkaita heihin verrattuna.

    VastaaPoista
  17. Minulle tuli ensiksi ajatus: mutta sinähän elät ja saat eläkettä. Kiitos Herralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!! Katkeruus pois!

      Poista
  18. Yhdyn RV:n päätoimittajan kommenttiin täysin. Siunausta ja toivon edelleen yhtä avoimia kirjoituksia.Siunausta ! terv. Vanha sairas helari, joka ymmärtää TÄYSIN, mitä kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedoksi, ettei Leevi-nimellä kirjoittanut ole RV-lehden päätoimittaja.

      Voisivatko kirjoittajat ystävällisesti laittaa ainakin sukunimen ensimmäisen kirjaimen allekirjoitukseen mukaan, ettei tällaisia sekaannuksia synny.

      Poista
  19. Minusta on ihanaa, kun Jumalan eteen saan tulla kaikkien tunteiden kanssa! Voin kertoa nekin tunteet, joita on vaikea muille puhua ja joita ei haluaisi kokea. Minua on paljon lohduttanut Job, Daavid ja Jeesus. Heidän tunteidensa kirjo on aidosti esillä raamatussa.

    VastaaPoista
  20. Onko RV:N Päätoimittajan Kommentilla suurempi arvo kuin tavallisella kristityllä?Ei täällä kyllä kenenkään päätoimittajan allekirjoitusta näkynyt?:)

    VastaaPoista
  21. Vesa, olet kuitenkin siinä kunnossa että voit pitää kokouksia ja käydä ulkoilemassa, hiukan hiihtämässäkin. Kiitollinen pitäisi olla tuossa sairauden tilassa, eikä odottaa vain sitä täydellistä parantumista. Jumalalla on omat suunnitelmansa ja aikataulunsa kaikkeen, vaikka kuinka vaadimmekin itsellemme sitä ihmettä. Jumalalta ei vaadita parantumista - Hän omassa tahdossaan ja rakkaudessaan tekee sen. Ja joskus myös suuressa rakkaudessaan ottaa palvelijansa täältä pois ennenaikojaan. Olet elossa ja saat olla läheistesi kanssa - vaikka tuskallinen sairaus on läsnä. Oma rakas läheiseni ei valittanut kohtaloaan samanmoisen taudin kanssa - pääasia että taivaassa tavataan - vaikka oli vaikea luopua kaikesta tästä elämästä inhimellisesti. Kuinkas se sanotaankaan 'Elämä on minulle Kristus ja kuolema voitto'. Syviä tuntoja tulee sairauden tullessa mutta kuinkas sieltä pappis-pöntöstä silloin opetetaan kun ollaan terveitä? Siunausta sinulle ja kaikkea hyvää tuleviin päiviin Samuli Sirenin laulamana Niin alhaalla kenkään ei kulje kappaleen sanoin.

    VastaaPoista
  22. Kiitollinen ja kiitollinen,neuvoja tulee,ja "viisaita",aika harva kuitenkin tuossa tilassa jaksaa jakaa meille vielä Jumalan sanaa,ollaan kiitollisia Jumalalle,että Vesa on vielä keskellämme.Täydellisiä emme täällä ole kukaan,kannnustetaan,ja ennenkaikkea Rukoillaan,se on parasta
    Myötäeloa.MH.

    VastaaPoista
  23. Täällähän on syntynyt mielenkiintoinen keskustelu. Varmaan tälläkin on oma tarkoituksensa. Tässäpä aihetta vaikka kirjoittaa juttu Ristin Voittoon. terveisin Anne M

    VastaaPoista
  24. Nyt mua kyllä alko naurattamaan. Tämän yhdenkö hyljätyksi tulleen kokemuksen ja ajatuksen perusteella musta nyt tehtiin sit kohtalooni tyytymätön valittaja? Lukekaapa edes parin vuoden blogitekstit tulkaa kuuntelemaan edes yksi saarna ja käykää sit vasta ojentelemaan elämän positiivisuudessa..heh..

    Päätän osaltani kommentoinnit tähän. Jatkan uusin aihein eteenpäin. Vesa

    VastaaPoista
  25. Minä en ojenna ketään. Olen itse 55 v. Työelämästä ollut poissa reilut 11 v ja eläkkeellä 7,5 v psyykkisen sairauden tähden.Ei tämäkään tie ole helppoa ollut, mutta itse olin kiitollinen eläkkeestä. Herra meitä kaikkia auttakoon ja armahtakoon. Ei heitellä kiviä toistemme päälle. Tarpeeksi on kuormaa jokaisella sairaalla muutenkin. Herra kosketa parantavalla kädelläsi Vesaa ja meitä muita sairaita. Voimia sinuille arkiseen olemiseen...

    VastaaPoista
  26. Ei muuta kun Pyhän Hengen intiimiä läheisyyttä sulle Vesa.
    Mä niin tykkään aiheesta identiteettini Kristuksessa ja varmaan jaan aina kun mahdollista koko loppuelämäni tuosta aiheesta - se on niin oleellisen tärkeää kokea omalle kohdalleen.
    Ja ajattelen että on helppoa julistaakin sitä kun kaikki asiat ovat päällisin puolin hyvin: kohtuullinen terveys, kohtuullinen työ ja toimeen tulo, kohtuulliset suhteet lähimmäisiin jne. Mutta sä joudut "soutaa" syvempiä vesiä ja siksi nautinkin sun julistuksesta koska niistä huokuu erilainen, koeteltu painoarvo.
    Toivon sulle sydämestäni että voit palvella Kristuksen ruumista kaikkialla mihin sydämesi palaa!
    Voimia sulle ja Anitalle,

    timo pitkänen

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Sehän on oikien kiitosaihe, että Suomessa on näin hyvä eläkejärjestelmä. Kyllä 55 v on jo aika normaali ikä Suomessa eläkkeelle"pääsyyn" .
    Siihen ikään on jo ehtinyt työtä tehdä..:::))Ei muuta kun häntä pystyyn , ihan oikee ikä ukille...::)))Annetaan tilaa nuoremmille, he tarvii työtä eikä me ukki-ja mummo ikäiset.Johan olet kuvissaskin lastenlasten kanssa.

    VastaaPoista