perjantai 18. marraskuuta 2011

Nefrostooman juppuilua

Tätä viikkoa on sävyttänyt munuaiskatetrini nefrostooman ailahtelevuus.
Ilmeisesti jo viikonlopulta alkaen se alkoi tukkeutua ollessani tietyissä asennoissa. Jälkeenpäin olen todennut, että varmaan nestettä alkoi taas pikkuhiljaa kertymään elimistööni kun koko olemusta vaivasi tietynlainen tukkoisuus.

Lankomieheni totesi osuvasti tiistaina minut tavatessaan, että tietty riehakkuus on nyt miehestä kadoksissa. Oli oikeaan osunut kuvaus, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tiistain Uusi Elämä tilaisuus meni taasen omasta mielestäni hienosti. Puhuin kahdesta valinnan vaiheesta jossa meidän oma suostumisemme ratkaisee. Valinta tulla pelastetuksi, suostua Jumalan armoon, sekä valinta suostua nisunjyvän kuoleman tielle. Sekin on suostuminen Jumalan suurenmoiseen armoon. Väkeä oli ihan entiseen malliin. Ilmaisin tuossa tilaisuudessa, kuinka minua on alkanut vapauttaa hengessä kun uskallan omistaa itselleni terveyden samanaikaisesti kun siitä muillekin saarnaan.

Uskoni joutuikin heti koetukselle kotiin palattuamme. Nefrostooma oli päättänyt toimintansa kokonaan. Ihan alkoi hermostuttamaan, että tässäkö se palkkio on kun kaikkensa antaa. Olin kiukkuinen ja harmistunut. Ei auttanut muu kuin psyykata itsensä ajatukseen, että yö tässä kippuroidaan ja viimeistään aamulla sairaalaan. Ja niinhän siinä kävi. Aamulla katetri oli ihan yhtä eloton kuin illallakin ja munuaisen ja koko alavatsanseutu alkoi olla jo tarpeeksi kipeä lääkityksestä huolimatta.

Anita heitti minut heti seitsemän jälkeen kirurgisellepoliklinikalle. Marika oli ollut alkuviikon lapsineen käymässä. Niinpä jäi Iisa ja Okkokin hyvästelemättä. Hiukan papan sydämeen sattui, mutta mentävä oli. Olen oppinut jo sopivasti pitämään tutuissa paikoissa puoleni ja pyytämään oikeita toimenpiteitä oikeista paikoista. Niinpä pääsin aikalailla suoraan röntgenkirugin pöydälle, vaikka menihän odotteluissa kuitenkin päivän puoleenväliin, mutta hyvä näinkin.

Onneksi lääkäri saikin nykyisen putken oiottua vanhasta haavasta käsin, joten ei tarvinnut puhkoa uusia reikiä, joka olisi tiennyt päivän parin seurantaa osastolla. Pääsin keskiviikkona kolmen jälkeen jo kotiin. Kyllä se vaan henkisesti tuntuu rassaavan ja virtsan virtausta tulee seurailtua ihan tarpeettomankin tarkkaan.

Illalla kuuntelin RadioDeistä Seinäjoen saarnani. Tällä kertaa kestin kuunnella alusta loppuun, vaikka oman äänen kuuleminen ei ole mitään herkkua ollutkaan. Jokisen Sepon todistus oli kertakaikkisen vaikuttava kuulla uudelleenkin.

Tänään olenkin sitten lähdössä iltapäiväksi Isoon Kirjaan. En malta pysyä poissa Helluntaiherätyksen työntekijöiden syysseminaarista, kun tämän päivän käsittelyssä on Seurakunta jokaiselle 2020-strategia, jonka työryhmää johdin vielä viime kevääseen asti. Idea strategiassa on se, että me voisimme tarjota kaikille suomalaisille seurakuntayhteyden omalla asuinpaikallaan ja lähiympäristössään seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kasvavat lähiöt ja autioituvat maaseudut ovat todella paljon haasteita antavia. Suurella halulla menen tapaamaan myös kymmeniä kollegoitani, joihin yhtydepito on harventunut sairauteni myötä.

12 kommenttia:

  1. Voimia ja antoisaa, siunattua päivää Isossa Kirjassa.

    VastaaPoista
  2. Kuuntelin illalla deistä kahden veljeksen puheet ja täytyy sanoa, että Pyhä Henki tuli meillekin ja olen ajatellut sitä Vesan saarnaa Lasaruksen heräämisestä.Voi että, tätä saarnaa lisää.Pitäköön Herra sinut ja Sepon elossa ja julistuskunnossa.Jumalan läsnäoloa edelleen joka päivällesi.Jeesus elää!

    VastaaPoista
  3. Heikki ja Leena Kaikula: Olemme muistaneet Sinua Vesa ja perhettänne rukouksin.

    VastaaPoista
  4. Jaksamista arkeen, kaiken keskelle. Toivottavasti asiat kääntyvät parempaan.

    VastaaPoista
  5. Harmi, että se nefrostooma noin "tukkoilee". Onko se letku jotenkin pehmeä, kun asennon vaihtuessa menee tukkoon?
    Onneksi sairaala ei ole kovin kaukana.
    Valoa marraskuuhun silti edelleen!

    VastaaPoista
  6. Kaikelaista vaihetta ja vaikeuttakin näyttää päiviisi kuuluvan. Rukoilemme toki paranemistasi ja voimia sinulle. Kuitenkaan pelastus ei lopulta ole terveydestä tai paranemisesta riippuvainen. Kuten Danielin toverit totesivat: Meidän Jumalamme voi kyllä pelastaa...ja vaikka ei pelastaisikaan...(Dan 3:17-18).
    Niin tarkoin Jumala pitää huolta, että päämme hiukset ovat luetut. Saamme jäädä tähän huolenpitoon.

    VastaaPoista
  7. Tervehdys sinulle, Vesa!!
    Tulimme tutuiksi Vaasan ajoilta ollessani siellä talonmiehenä. Olen lukenut blogiasi ja suuresti minua lohduttaa kiitollisuutesi kuitenkin elämään kaikesta huolimatta. En voi muuta kuin toivoa sinulle voimia ja uskoa tulevaan. Jumalassa meilla on kaikki !

    terv.Maarit Aittomäki

    VastaaPoista
  8. Voiko sitä Sateet Lähetä-tilaisuutta kuunnella, tai katsoa mistään? En löytänyt Dein, Netmissionin tai You Tuben arkistoista.

    VastaaPoista
  9. Hei, minulla ei ole myöskään tietoa olisko ko.kokoustaltiointia saatavana. Asiaa kannattaa tiedustella Seinäjoen Helluntaiseurakunnasta. Uskoisin sieltä löytyvän ainakin CD-äänitteen, jos ei DVD.tä. Vesa

    VastaaPoista
  10. Kaikki varmaan henkeään pidätellen käy täällä katselemassa, että olisiko uutisia Vesa sinun tilanteestasi. No, ymmärrettävää on se, että hyvä on aikaa järjestää Herran, itsensä ja perheensä kanssa mahdollisimman paljon ja voimiakin pitää osata säännöstellä oikein.

    Silti monet rakkaat pyhät tietenkin joka päivä miettivät, että onkohan Vesan "nefrostooma juppuillut" vai mitä kuuluupi ?

    Odottavan aika on tunnetusti pitkä.

    Runsasta siunausta sekä Vesan perhekunnalle, että kaikille muillekin kanssamatkaajille Herran armosta.

    T:eräs kanssamatkaaja....

    VastaaPoista
  11. Kiitos hauskoista kommenteista, ilahduttaa. Malttakaa herran pyhät valvoa vielä yksi yö. Huomenna olis tarkoitus taas päivittää. Ihan vaan tiedoks jatkossakin, että haluan pidättäytyä kirjoittamisessa ihan oman tuntemukseni ohjauksessa ja tietty vähän tarpeenkin sanelemana. Kun tapahtumia kertyy, niin kyllä niitä tännekin tulee ja taas jos länsirintamalla hiljaista, niin se näkyy täälläkin. Mutta olen edelleen vaikutettu siitä mielenkiinnosta jota osoitatte tätä kujanjuoksuani kohtaan. Vesa

    VastaaPoista
  12. Minulla on molemmissa munuaisissa nefrostooma. Olen
    tottunut solmuihin; jos solmu on peitteiden ulkopulella, vaimo oikaisee ja teippaa odottamaan seuraavaa viikottaista hoitokertaa, jos vaimo ei näe solmua, soitan 112, jos löytävät niin korjaavat, yhden kerran on pitänyt lähteä päivystykseen.
    On totta,että solmun syntyminen on kiinni elämisen 'koeografiasta' varsinkin yöllä minun pitää pysytellä selällän. Pävällä kannatta muutaman kerran tarkistaa, ettei alkupäässä ole kierteitä, jot olisivat menossa sisemmlle solmuksi.
    Olen saanut ohjeen, että ei pidä arkailla soittaa 112, koska viivyttely on aina vakavaa.
    Terveisin JVM

    VastaaPoista