tiistai 26. heinäkuuta 2011

Viikonloppu Vetelissä

Olen parin päivän ajan palautellut itseäni täyden ja täydellisen viikonlopun jälkeen.

Perjantai-iltana matkasimme Anitan kanssa Tikkakosken Arin ja Saaran vieraaksi Veteliin. Oli muuten melkoisen poikkeuksellinen teema ja lähtökohta tapaamisellamme. Kokoonnuimme nimittäin ihan yksissä tuumin vain ja ainoastaan rukoilemaan. Isäntäparin lisäksi oli vielä pitkäaikainen tuttavapariskunta Tossavaisen Markku ja Anna-Liisa Oulusta. Olemme Markun kanssa kierrelleet pastoreina tätä Suomea vuosikymmenet ja monet yhteiset istunnot pidetty. Aloitimme jo samalta kurssilta aikoinaan raamattuopistolla. Arin ja Saaran kanssa olen taasen istunut usemman vuoden yhteisissä hallituksissa Aikamediassa, Ristin Voitossa, sekä Hyvä Sanoma ry.ssä ja vielä Suomen Helluntaikirkossakin. Eli on tullut oltua hieman virallisimmissakin merkeissä ja erilaisten pöytien ääressä. Mutta näinpä on vain suurenmoiselle ystävyydelle laskettu pohjaa

Oli todella mahtavaa keskittyä rukoukseen. Reilun vuorokauden aikana tuli rukouksissa kierrettyä maailmaa laidasta laitaan ja tietenkin ne kaikkein kipeimmät omatkin tarpeet.

Lauantai-illaksi olin sopinut paikalliseen seurakuntaan myös Uusi Elämä Voittaa- tilaisuuden. Ja kas kummaa, ihan oli pieni kirkko täynnä, vaikka olikin keskikesän helteinen saunailta. Hienoa oli tunnistaa Jumalan Hengen voimakas länsäolo. Ihan taas omakin usko vahvistui ja tuli rohkaistuksi. Puheeni teemana tällä kertaa oli "Usko on lepoa". Ajattelin, että referoisin tuon puheeni tänne blogiini kunhan ehdin. Oli hienoa tavata kokouksen yhteydessä myös itävaltalaisia ystäviämme Virpi ja Franz Strohmairia lastensa Dominikin ja Lisan kanssa. Oli vierähtänyt muutama vuosi viime tapaamisesta.

Ihmetellä täytyy Tikkakosken pariskunnan vieraanvaraisuutta. Merkillinen huusholli. Lieneekö kaikki Pohjanmaalla nykyisin näin sydämellisiä? Neljä vierasta kestitettävänä perjantaista lauantaihin ja sitten lauantai-iltana tilaisuuden jälkeen taloon taisi änkeytyä meitä toista kymmentä ruokittavaa. Ja lisäksemme vielä yövieraana jatkoi kanssamme Huvilan Risto ja Jaana Espoosta. Ja mikä olikaan rukouksen ja palvonnan ilmapiiri. Huh, huh!

Kiitos Ari ja Saara, sekä Markku ja Anna-Liisa. Tästä on rohkaisevaa jatkaa. Voin muuten suositella, tai oikeastaan vedota kaikkiin teihin jotka rukoilla taidatte, että hakeutukaapa joskus ihan viikonlopuksi pienellä ryhmällä rukoilemaan. Tulee olemaan huimaakin huimempi kokemus.

Tulipa käytyä eilen etsiskelemässä hieman vadelmia ja mustikoitakin. Etsiskelyksi se kylläkin jäi.

Henkisesti olen taas joutunut valmistautumaan tulevaan perjantaihin. Lääkeannostus on toki nyt pienempi, mutta saan todennäköisesti nähdä myös uudet PSA-lukemat. Täytyy tunnustaa, että tällä kertaa jostain syystä lukemien odottaminen on käynyt jännittämään. Ehkä painetta lisää se, että tietoni mukaan saamani sytostaatti on tapauksessani lähes ainut todella varteenotettava vaihtoehto. Jos arvot eivät ole tulleetkaan alas, niin hoitovaihtoehdot sen kuin vähenevät.

Mutta eipä auta kuin odotella - kädet ja sydän ristissä.

1 kommentti:

  1. Vesa, siitä lauantain kokouksesta tulee koko ajan hyvää palautetta. Sinun julistuksesi oli niin hoitavaa ja rohkaisevaa ja turvallista uskoa synnyttävää, että se on jäänyt elämään sydämiin. Erityisesti Helena, joka itsekin sairastaa syöpää, sai perheensä kanssa todellisen Jumalan annoksen rohkaisua ja lepoa vaikeiden tilanteiden keskellä.
    Me jatketaan rukouksia!

    VastaaPoista