Kalenteri kuluttaa

Kappas vaan, nyt kirjoittelu on ollut kuluvan toukokuun aikana merkittävästi verkkaisempaa aikaisempaan verrattuna. Syynä lienee ollut melkoisen kiireinen kuukausi, sekä toisaalta merkittävien kirjoitettavien tapahtumien puute. Tarkoitan lähinnä sairauteeni liittyen. Omassa pienessä maailmassanihan toki aina tapahtumia riittää, mutta niiden kirjoittamisessa ei suurenpaa mieltä, koska se niin kovin arkista, jota meiltä jokaiselta löytyy. Viikonlopulla tuli kaksi kuukautta täyteen kun sivulla kävijät ovat kirjutuneet muistiin. Tasainen on tahti ollut edelleen. Kävijöitä noin 6500, sivuja ladattu hiukka yli 15.000 kertaa ja eri henkilöitä näyttäisi olevan 2300 verran.

Mennyt toukokuu on ollut tosiaan oikein poikkeuksellisen työn täyteinen, aina vapaapäiviä myöden. Toki osasin ennakoida kalenterini täyttymisen, mutta sitten kun stressi alkaa nousta, niin eipä sovittuja aikatauluja enää paljoa käydä muuttelemaan. Lauantaipävät olivat minulla hetken aikaa sellainen luonnostaan muodostunut vapaapäivä kun ns. kirkollisia toimituksia ei ihan jokaiselle lauantaille sattunut. Mutta nyt kun katson kalenteriani, niin edellinen vapaa lauantai löytyy pääsiäisviikolta ja seuraava näyttäisi olevan 4.7. Eli nyt viikkovapaa taitaa vaihtua, jos sitten sen jostakin kehitän.

Pastorin työ on yksi petollisimpia töitä oman ajanhallinnan suhteen. Aloittelevat työntekijät tuntuvat olevan "hukassa" omien vapaapäiviensä kanssa. Meillä hiukka vanhemmilla konkareilla tämä alkaa olla jo selkäytimessä, että ne kahdeksan vapaata kuukauteen saadaan istutettua ja pidettyäkin ihan oikeasti. Joskus menneinä aikoina kutsumus koettiin niin kovin tärkeäksi tekijäksi, että vapaista viis veisattiin ja sitten kaikki mahdolliset asiat menivätkin solmuun. Perhe, lähinnä suhteet lapsiin, muut ihmissuhteet ja oma terveys olivat uhrialttarilla. Onneksi olen osanut aina mielestäni vetää rajan työn ja vapaan välille. Lasten ollessa pienempiä ja vielä pyöriessä kotona sain varattua heille ja heidän harrasteisiinsa kivasti aikaa. Kyllä nyt harmittaisi ja tunto soimaisi jos toisin olisin toiminut.

Kuinkahan tämä maailma pyörisi jos kalenteria, siis tallaista työaikakalenteria, ei olisi kehitelty laisinkaan? Joskus tuostakin ideaalitilasta on tullut haaveiltua. Mutta se lienee maailman pyörimisen kannalta mahdollista vasta eläkepäivillä, jos silloinkaan.

Viikonlopulla saimme seurakuntana olla toteuttamassa menestyksellistä englantilaisen Maidenhead Citadel Band eli paikallisen pelastusarmeijan soittokunnan Suomi-vierailua. Tuo 36 hengen soittokunta konsertoi kaikkiaan viisi kertaa joista kolme tapahtumaa oli täällä Jyväskylässä. Lauantainen kävelykadun tapahtuma oli suurmenestys satojen ihmisten kuunnellessa haltioituneena vahvaa soittokunnan esitystä sään vielä suosiessa. Sunnuntai-iltana myös temppelille oli likimain täynnä ja hieno, rento ja kaikin tavoin vaikuttava esitys. Yhteistyö paikallisen Pelastusarmeijan kanssa sujui myös loistavasti. Erityinen kiitos kapteeni Tero Saajorannan.