perjantai 27. heinäkuuta 2012

Mustikkametsässä!

Menneeseen viikkoon mahtuu taasen monenmoista.

Viimeinen kokous neljän kokouksen sarjasta meni hyvin Jämsässä. Jäi tuntuma, että väki sen kuin lisääntyi tilaisuus tilaisuudelta, joka oli sinällään jo rohkaisevaa. Alusta asti tilaisuuksissa vaikuttanut vahva Jumalan Hengen läsnäolo oli todellinen myös viime sunnuntaina. Mitä kaikkea Jumala sitten sanansa ja voimansa kautta yksittäisten ihmisten kohdalla pääsi tekemään jää tulevaisuuden ja taivaan itsensä tietoon, mutta ilo oli palvella niin julistuksessa kuin rukouspalvelussa josta moni lähti niin kovin onnellisen oloisena.

Tiistaina sitten uskaltauduinkin kokeilemaan kuntoani mustikkametsään Toivakkaan. Pitkäaikaiset ystävämme Aino ja Heikki Virtanen laittoivat viestiä, että nyt olisi mustikoita löydettävissä. Siksi paljon olen nauttinut aina marjastamisesta, että sisäinen palo laittoi kaivamaan poimurit varastosta. Melko lyhyen, mutta sitäkin kivikkoisemman kävelymatkan päässä olikin "kalliolompareita", joista löytyi kivasti isokokoista mustikkaa. Puolitoista tuntia jaksoin hyvin kyykkelehtiä ja kertyihän siinä puolen sangon verran. Kunnon kehityksellehän tämä varmasti tekee tässä vaiheessa todella hyvää, saada raitista ilmaa ja monipuolista liikuntaa.

Viikkoon mahtuu suruakin. Meidän yhdeksän vuotias bedlingtonin terrieri Bablo pääsi eilen "koirien taivaaseen". Bablo oli toki viimeisten vuosien aikana melko paljon Lauran ja Miikan luona Lahdessa kun tämä minun sairauteni ei aina antanut voimia hoitaa ja lenkittää poikaa kunnolla. Lauralle Bablo oli erityisen rakas. Se oli kuitenkin liki kymmenen vuotta tytön elämää suruineen ja iloineen, mutta ihmeesti sen kuolema vain tuntuu täälläkin päässä. Lisänä murheessa oli se, kun Balblossa todettii pernan alueelta levinnyt syöpä joka ei ollut enää hoidettavissa. Niin kuin ei tässä talossa olisi jo syövästä ollut tarpeeksi riesaa.

Sydänlääkäri soitti "holtterin" tuloksista ja totesi, että varsinaista harvalyöntisyyttä minulla ei kuitenkaan olisi, vaan tuo muutos tulisi kutakuinkin vaarattomasta rytmihäiriöstä joka oli todennettavissa. Hiukan tahtoo olla vaikeuksia uskoa kyseistä johtopäätöstä lopullisena tuloksena, sillä juuri sinä vuorokautena kun sydäntäni seurattiin, niin syke pysyttelikin yli viidenkymmenen. Mutta seurantalaite antoi tietenkin sen tuloksen mitä siihen oli tallentunut ja eletään sen kanssa nyt näin, jos ei mitään vakavampaa seuraamusta tule vastaan.

Nyt pitäisi elellä runsas pari viikkoa kuin kesälomalaisen konsanaan. Seuraava kokous on vasta 15.8 Porissa, joten siunauttua loma-aikaa myös teille kaikille jotka ihan oikeasti saatte lomailla.

15 kommenttia:

  1. Suru se on eläimenkin kuolema,voimia sinne,nauti "lomasta".Mara.

    VastaaPoista
  2. Narsisti, se tulee mieleeni.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, kun jaksat silloin tällöin kirjoittaa kuulumisia. Joka ikinen päivä käyn toiveikkaana kurkistamassa, olisiko mitään... Olen niin samassa tilanteessa sairauden suhteen ja hengellisestikin kokenut paljon samoja vaiheita. Kiitos blogistasi, älä vaan lopeta!!! Siunausta!

    VastaaPoista
  4. heh heh hih hoh hah... Anonyymille tuli mieleen narsisti ja mulle kotipsykologien suureen kuppikuntaa kuuluva älykääpiö. Nykyisin kaikkia kutsutaan narsisteiksi... ;-) Minä ainakin olen narsissien narsissi!

    VastaaPoista
  5. Osalla porukalla erikoisia kommentteja täällä..
    Aurinkoista ja rentouttavaa lomaa!
    T. Elisa Tampereelta

    VastaaPoista
  6. Jumala tykkää myös erikoisista ihmisistä. Vesakaan ei ole massapuusta veistetty!

    VastaaPoista
  7. Siunausta vaan sinne J:kylään, ei kannata välittää kaikista ajattelemattomista kommentoijista.Siunausta ja voimia myös Anitalle.
    Tv.X-talkkari Kokkola

    VastaaPoista
  8. Kylläpä on joillain pipo kireällä. Niin fariuseksen kireällä, että ei tee mieli mennä seurakuntaan.
    Onneksi Vesa palaa kohta lomilta ja voi lukea hyviä ja rakentavia saarnoja ja ajatuksia. Näin verkkouskiskin saa voimaa jatkaa taaperrustaan. On jaksanut jo kohta 40 vuotta! Ja ihme kyllä, uskoonkin on tullut ihmisiä! (ohjaan seurakuntaan)

    VastaaPoista
  9. No mutta siinähän on rentoa meininkiä...

    VastaaPoista
  10. Mites meinasit Taivaassa olla omassa "verkossa",jos sinne sattuu pääsemään meitä kauheita fariseuksia seurakunnasta,oiskohan sinun ja minun aika vilkaista peiliin,ja miettiä asioita uudelleen?

    VastaaPoista
  11. Ihan oikeesti, vain harvat uskikset ovat sydämeltään rakkaudellisia ihmisiä. Eniten ihmetyttää hellujen sisäänpäin lämpiävä tyyli: Älkää häiritkö meitä ja meidän pientä hengellistä kupuamme, jonka sisällä olemme.

    Meitä uskiksia, jotka emme enää käy seurakunnissa, on TOSI PALJON. Maailmassakaan emme ryve.

    Käyn joskus harvoin helluntaisrk:ssa. Viimeksi, kahden vuoden tauon jälkeen, menin ja istuin penkille. Ajattelin alkaa käydä säännöllisesti Sanan kuulossa. Vanhimmiston veli hilasi seurakunnassa itsensä kylkeeni kiinni ja kysyi minulta kuiskaten: Oletko naimisissa? Ainoa lause, täysin tuntemattomalle. En tuntenut miestä, mutta näin, että hän oli vanhimmistonveli, koska oli lavalla avaamassa kokousta ja se sanottiin. Vastasin vanhimmistoveljelle, että olen. Vanhimmiston veli kääntyi ja hilasi itsensä minusta penkillä parin metrin päähän, eikä sen jälkeen puhunut sanaakaan.
    Lähdin kesken kokouksen pois, enkä palannut. Etsikö mies vaimoa? Seksikumppania? Miksi hän ei sanonut: Tervetuloa seurakuntaan! Haluatko, että rukoilen puolestasi? Esittelen sinut seurakuntamme naisille...

    Ymmärrättekö, voimme huonosti seurakunnissanne.

    Anonyyymi klo 15.20 edustaa juuri tällaista runsaslukuista syyllistävää hellu-uskista "Oiskohan sinun ja minun aika vilkaista peiliin...jne.." Tyypillistä. Ja jotta sanoja vaikuttaisi nöyrältä, pitää laittaa myös itsensäkin katsomaan peiliin. Lieneekö edes tarvetta? Vai tarvitseeko kummankaan, sillä nimetön ei voi tuntea toisen nimettömän sisintä muutaman rivin perusteella. Sen tietää vain Jumala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein sieluun sattuu kun joutuu lukemaan tallaista kohtaamisista seurakunnissa. Mutta pakko uskoa, että tää on täysin mahdollista. Olen viime aikoina saanut kiertää aika monessa maamme seurakunnassa ja saanut tuoreeltaan jonkinlaisen otoksen erilaisuudesta. Ihan yleistettävissähän mikään tapaus ei ole, mutta yksikin on liikaa.

      Pakko on myöntää, että joskus seurakunnan tilaisuudet muistuttavat ihan mitä muuta yleismaailmallista tapahtumaa tahansa, vaikka ohjelma olisikin sinällään vielä hengellistä, mutta ns. "henki" on jotain ihan muuta.

      Kun olen nyt saanut tai joutunut olosuhteiden pakosta ottamaan etäisyyttä seurakunnalliseen toimintaan, niin pidän itseäni etuoikeutettuna voidessani tarkkailla avoimesti sitä yhteisöä johon olen vuosikymmenet elämästäni antanut. Kyllä minulle on tullut melkoisen radikaali sisäinen palo antaa kaikkeni sen eteen, ettei tallainen kuolettavaisuus saisi sijaa tässä herätysliikkeessä.

      Henkilökohtaisesti minulle on vahvistunut, että yli kaiken muun minun tulee pitää kiinni päivittäisestä Jumalan sanan lukemisesta. Muistan kuinka jätin säännöllisen raamatun lukemisen vuosiksi, niin se koitui minun elämäni suurimmaksi virheeksi. Kaikkinainen voimattomuus ja hengellinen herpaantuminen saavutti minut muutaman ajan kuluttua. Sillä oli vaikutus myös omaan rukouselämääni.
      -vesa-

      Poista
  12. Olet hyvin pitkälle oikeassa,Mutta,mitään asiaa eikä ketään pidä yleistää,eikä varsinkaan tuomita,olen se sama anonyymi,ja minun on todellakin katsottava peiliin joka päivä,ja tehtävä parannusta,tuo kuvaamasi tilanne on kyllä outo,mutta varmasti totta,en puolustele hellareita enkä muitakaan kirkkokuntia,vain usko Jeesukseen pelastaa.Mutta jos parin kommentin takia olet valmis tuomitsemaan minut,ehkä jotain korjattavaa löytyy sinustakin?Tämän enempää ei tästä,minun puolelta,Siunausta sinulle!

    VastaaPoista
  13. Kiitos anonyymille vastauksesta! ;-) Veikkaanpa että tulevat kuukaudet ja vuodet tulevat olemaan vielä vaikeampia, joudumme myös "omien" taholta yhä enemmän "höykytykseen". Ajan henki on nyt sellainen.
    Tapaamisiin Kotona, aion vaikka kontata sinne. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  14. Hyvä päätös,sinne minäkin yritän ,vaikka sitten kontata,siellä nähdään!

    VastaaPoista