perjantai 4. toukokuuta 2012

Eläkeläisenä

Jokunen teistä taas ehti jo huolehtimaan kuulumisista. Nyt täytyy totuuden nimissä todeta, että työelämästä lopullisesti eläkkeelle poistuminen on ollut minulle hirvittävän iso ja raskas prosessi. Sen vuoksi en ole pystynyt muutamaan päivään edes ajattelemaan tunteitteni purkamista tänne päiväkirjaani.

Vappuviikonloppu meni kivasti Vilppulassa evankelistakodin rukouspäivillä. Oli todella etuoikeus päästä maistamaan aitoa rukouksen ilmapiiriä. Pidin muutaman raamattutunnin joissa keskityin oikeastaan opettamaan Jumalan läsnä olosta ihmiselämän kaikissa tilanteissa. Tilaisuuksien väliin mahtui paljon rukousta ja yhdessä oloa. On muuten paikka johon kannattaa ehdottomasti tutustua.Kun sitten kotiuduimme Vappuna, niin sen jälkeen minuun iski herkkyys. Keskiviikkona kävin tyhjentelemässä toimistoni, luovutin avaimet, poistin nimikilven toimiston oven pielestä, suljin työpuhelimen ja sähköpostiosoitteen. Tätä kaikkea tehdessäni tajuntaani iski kuin aallon tavoin kokemus kuinka vahvasti olenkaan rakastanut työtäni seurakunnassa. Itkin moneen kertaan sen ja seuraavan päivän aikana luopumisen tuskasta

Tämä kuuluu ihmisyyteen. Toinen kokee toisin ja onneksi kaikki ovat kokemustensa kanssa ehdottoman oikeassa. Olenhan samaan aikaan suunnattoman kiitollinen, että olen saanut elää vakavan tautini kanssa näin pitkälle, jopa eläkkeelle asti. En ole vähäisemmässäkään määrin katkera elämälle, en. Tämän kaiken keskellä mun sieluni toisaalta laulaa, koska tiedänhän minä, että onhan elämää seurakuntatyön ulkopuolellakin ja ennen kaikkea minulla on Jumala jonka kädestä otan jokaisen seuraavankin päivän. Ja sellaisena extrabonuksena minulla on vielä se, että haasteitakin tuntuu aukeavan ja ehkä suurempiakin kuin mitä tähän mennessä toimitettu. Mistäpä sitä elämäänsä tietää ennen kuin se on eletty.

19 kommenttia:

  1. Siunausta Vesa ja jaksuja uuden tilanteen kanssa. Olemme täällä Ukissa muistaneet sinua jatkuvasti, Armollisen ja voimallisen elävän Jumalan läsnäoloa jokaiseen päivääsi ja myöskin rakkaitesi päiviin, puolisollesi erityisesti siunausta. Terveisin Kurre.

    VastaaPoista
  2. Paljon olen sinua ja perhettäsi muistanut,jaksamista sinulle,lupuminen on kovaa,mutta aika näyttää mitä JUMALALLA ON VARATTUNA SINULLE.USKON ETTÄ ON.
    TEITÄ SIUNATEN.

    VastaaPoista
  3. Ihan vaan kaikella rakkaudella, Jumala on varannut meille lapsilleen ikuisen osan paremmalla puolella, mutta täällä matkat päättyy silloin kun päättyy, eikä siihen pidä liitettämän mitään mystisiä "jumala on varannut sinulle/teille jotain suurta/erikoista jne". Mooseksellekkaan Jumala ei varannut muuta kuin hautapaikan, jota ei kukaan saanut tietää. Pidetään yllä tervettä kristillisyyttä enempi kuin mystisissä "nystyröissä" hampaat irvessä riippumista. Uskovien kirjavassa joukossa on aina ilmeisesti tapauksia, joille realismi on tuntematon käsite. Usko heillä on kuin entisellä miehelllä, että "voima pakottaa hartioissa, mutta ei laske käsivarsiin". Eli Jumala on varannut omilleen palvelijan osan, jonka määrän, laadun ja pituuden Hän määrää yksin ilman valitusoikeutta. Sen kaiken hyväksyminen tuo levon ja rauhan itselle ja itsen ympärille. Kun minnun perheessäni sairastettiin, voi miten paljon JUmala olikaan varannut meille monien uskovien, pastorien ja monien merkkimiesten mukaan. Tuskin kukaan heistä on haudalla käynyt lupauskiensa määränpäätä katsomassa. Usko on Uskoa, mutta uskottelu on uskottelua.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun olet kulkenut kappaleen matkaa kärsivän rinnalla samoja tunteita kantaen!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Näillä mennään Vesa! Olet oivaltanut uusien tilateitten siunauksen. Uusia ovia on avautunut eteesi. Päivä kerrallaan teologia on sitä parasta elämän filosofiaa.
    Kaikkea siunausta sinulle ja Anitalle!
    Jouko&Ulls

    VastaaPoista
  7. Voimia sinulle Vesa ja koko perheelle. Olen seurannut blogiasi ja uskon että olen saanut kantaa osan taakoistasi. Hän ei anna meille enempää kuin jaksamme kantaa. Terv. Kaarina

    VastaaPoista
  8. Voimia ja haleja teille Vesa ja Anita sekä lasten perheet. Jumalan rauhaa ja siunausta kaikille...myös kommentoijille.

    VastaaPoista
  9. Hei, tämän ajan tilaisuuksissasi on paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet ja kokemassa luopumisen tuskaa työelämässä, syystä tai toisesta. - Julistuksessasi tulet aidosti´ja oikeasti heidän rinnalleen tämänkin elämän kokemuksen kautta. Niin se vain on, että itse kokemuksen käyneen puhujan, kuulijat aistii herkemmmin ja sanoma saavuttaa sydämet. Voimia Sinulle ja perheellesi! tv blogin seuraaja ja esirukoilija

    VastaaPoista
  10. Voimia sinulle Vesa ja Anitalle !Usko vaan et ole menettämässä mitään ,mitä et saisi tilalle!Olethan saamassa suuremman seurakunnan kuin entinen ,koko maan seurakunnat tarvitsevat sinun kokemuksiasi,Jumalan antamaa näkyäsi,sitä miten voi nähdä näkymättömän Jumalan maailmoissa olevat asiat jotka ovat tulleet sinulle lähemmäksi kuin meille muille joilla kiire aikatauluineen ja töineen.Rukoilen edelleen puolestasi ja sitä rauhaa ja iloa joka on kaikkea ymmärrystä ylempi täyttäkoon se sinut ja perheesi!

    VastaaPoista
  11. Siunausta ja voimia asioitten läpikäymiseen, kiitos kun jaoit myös tämän asian kanssamme.
    Yst.terv. Elisa Tampereelta.

    VastaaPoista
  12. Tiedän tunteesi, kun itse jäin työelämästä eläkkeelle, luopumisen tuska oli aika kovaa sopeutumista siihen.voimia sulle Vesa käydä sekin prosessi läpi.t. Rami

    VastaaPoista
  13. Kuulin erittäin positiivisen viestin viime sunnuntain puheestasi. Kiitos Jumalalle.
    TMN

    VastaaPoista
  14. Hei Vesa!
    Se että olet saanut eläkepaperit ja jäänyt eläkkeelle,ei todellakaan tarkoita sitä, että olet pois pyyhitty kaikesta siitä mitä olet tähän asti tehnyt.
    Voi, Vesa kun osaisin kertoa edes "hitusen" mikä toisi lohdutusta elämääsi/elämäänne.
    Vesa ymmärrän, että on kova paikka jäädä eläkkeelle, mutta yritä ajatella asiaa siltä kantilta,mitä kaikkea sinulla ja Anitalla on yhdessä edessäpäin. Teillä on ihanat lapset, lastenlapset, teillä on toisenne ja ystävänne. Nyt teillä on aikaa olla yhdessä, lapsienne, lapsenlapsienne ja ystävienne kanssa. Jumala antaa myös aikaa lepoon ja rauhoittumiseen. Uskon, että Jumalalla on sinua varten jotain uutta, sellaista uutta, mitä voit sitten tehdä eläkkeellä ollessasikin. Nyt sinulle annetaan aikaa opetella hiljentämään vauhtia, pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan kun linnut laulaa. On aikaa huomata luonnon kauneus ja ammentaa uutta virkistävää voimaa Luojan luomasta kauniista luonnosta. Kiireessä meiltä jää moni asia huomaamatta esim. luonnon kauneus.
    Minulle luonto on elämän rikkaus, josta ammennan voimaa jokaiseen päivääni. Linnun laulu, veden solina,on kaunista musiikkia korvilleni. Luonnon syvä rauha ja hiljaisuus, hiljaisuus olla kahdenkesken Jumalan kanssa. Jeesuskin meni vuorille hiljaisuuteen rukoilemaan, missä sai olla kahdestaan Isän kanssa. Kertoa Hänelle huolensa, mieltä askarruttavat asiansa, ilonsa ja kaiken mitä mielessä oli. Nauttia Jumalan läsnäolosta kauniin luonnon keskellä. Virkistyä ja saada uutta virvoittavaa vettä elämäänsä.
    Sinua ja teitä kaikkia siunata tahdon, rukouksin muistan.
    Eija ( koulukaverisi )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on vain niin, ettei tilalle ole tulossa mitään uutta. Uutta voi olla se, että on oma elämä; itselle ja eritoten perheelle ja Taivaan Isälle.
      Ihmisen osa on tyytyminen siihen, mitä annetaan.
      Muuten, moni haluaisi eläkkeelle, mutta ei pääse, ei vaikka kuinka on todella väsynyt ja sairas. Tunnen heitä paljon.
      Eläkkeellä olisi enemmän aikaa viipyä Herran edessä ja evankelioida.
      Pastorit loppujen lopuksi hyvin harvoin evankelioivat uskottomia, koska vain pisaran verran heitä käy kirkoissa ja seurakunnissa. Jos rehellisiä ollaan, pastorit puhuvat ja saarnaavat parannusta siis enemmän uskovaisille. Mieti Vesa, kumpi on Jumalan näkökulmasta kannattavampaa, nyt kun työpaikoilla tulosvastuuta niin painotetaan: Puhua evankeliumia uskoville vai uskomattomille.
      Iloitse jokaisesta eläkepäivästä! Perusta rukouspiiri! Kutsu naapureita kylään, niitä uskomattomia.

      Poista
  15. Tämä juuri on sitä muutaman uskovan iänikuista lässytystä, kuinka Jumala mukamas aina antaa jotain uutta ja parempaa !

    Mitä uutta ja parempaa Apostolit saivat !?

    Koitetaan jo uskoa, ettei Jumala ole uskovien viihdyttäjä ja pallomerien järjestäjä. En tiedä mistä sellainen on iskostunut osaaan uskovista, että aina vaan parempaa saa uskova. Parempi työpaikka, parempi palkka, Jumala siunaa melkein ilmaisen uuden auton, talon, puolison, lapsilla on kympit kouluista ja huippuvirka jne loputtomasti.

    Apostoleille Jumala salli kärsimystien, Paavalille Jumala lupasi, kuinka paljon hän saa kärsiä Nimeni tähden. Ja maalliseen puoleen sanotaan, kun teillä on elatus ja vaatteet, tyytykää siihen. ei puhuta mitään uudesta kivitalosta kirkasvetisen järven rannalla, josta on kiva pyrähtää hengelliseen kokoukseen jossa on minua miellyttävä saarnaaja.

    Mitäpä jos alettaisin käsittää vihdoinkin, mitä suurempi Jumalan siunaus, sen suurempi on lihan kärsimys.

    VastaaPoista
  16. Hyvä ystävä, toivon, että avaat ihan oman blogisi johon voit jakaa näitä elämän katkerottamia tekstejäsi. Ne eivät kuulu minun blogiini. Täällä ei ole kukaan kirjoitellut "menestysteologiaa", joka tavoittelisi jotain niin matala-arvoista hyvää johon oma mielesi on pysähtynyt kivitaloineen ja muine maalisine arvoineen.

    On rasittavaa lukea kuinka mitätöit kanssamatkaajiesi kärsimyskokemukset ylimielisillä ja asiattomilla heitoillasi.

    Minulle Jumala on jokapäiväinen elämäni todellinen apu. Hän on pitänyt minun uskoni, henkisen tasapainoni ja järkeni kutakuinkin koossa näiden helvetillisten vuosien ajan ja tulen antamaan Hänelle kiitoksen ja ylistyksen elämäni loppupäivien ajan vaikka olenkin ihan samojen inhimillisten lainalaisuuksien alainen kuin kaikki muutkin kanssamatkaajani. Tahdon vain intohimoisesti nähdä Hänen kirkkautensa voiman vielä ilmestyvän ennen kuin jätän tämän kipujeni pesän lopullisesti. Sitä ei onneksi kukaan voi katkeruudellaan millään muotoa tehdä tyhjäksi minulta eikä muilta joka olemme laittaneet turvamme kaikkivaltiaan Jumalamme suurenmoisiin lupauksiin.

    VastaaPoista
  17. Anonymi kirjoittaa mielestäni hyvin realistisesti ja siinä mielessä järkevästi. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että työ ei lopu työttömyyteen tai edes eläkkeeseen. Elämä ei myöskään lopu sairaseläkkeeseen. Maanpäällinen elämä loppuu kuolemaan, eli siirtymiseen iankaikkiseen elämään, mikä on kristityn päämäärä. Eläkeläinenkin voi julistaa jo pelkällä olemassa olollaan ja asenteellaan kuolemaansa asti. Vaiikkapa vain istuttamalla tai pyytämällä jotakin toista istuttamaan puun tai asenteen tai arvon tai uskon.

    VastaaPoista
  18. Suosittelen Cleland Thomin kirjaa Haavoittunut usko - Jumala kääntää pettymyksesi toivoksi,kustantaja Karas-Sana.

    VastaaPoista