maanantai 22. elokuuta 2011

Dynamiittia!!

Täytyypä tähän väliin laittaa muutama rivi tuntemuksia Jevtanasta, eroja kun vaikuttaisi olevan edeltäjäänsä Taxsotereen. Jospa lukijoista on joku muukin tehnyt tuttavuutta moisten myrkkyjen kanssa.

Keskiviikosta lauantaihin meni olosuhteisiin nähden oikeastaan aika rattoisasti. Juttelinkin jo Anitalle, että vettäkö ne minuun nyt laskivat ja töihinhän tästä kohta joutaa jos tämä näin helpoksi muuttui. Mutta lauantaina puolen päivän jälkeen tilanne muuttui kertaheitolla, niin kuin olisin katujyrän alle jäänyt. Iltapäivä ja ilta olivat ihan sanoinkuvaamattoman tuskallisia.

Minun on ainakin tosi vaikea osata kuvailla ymmärrettävästi sitä kiputilaa mitä nämä hoidot synnyttävät. Varsinaisesti mitään paikkaa ei särje, eikä kolota. Kysymys ei ole yksinomaan tuskaisesta ahdistuksestakaan. Mutta koko olemusta piinaava kiputila syntynee siitä, kun ihmisen solukko joka uudistuu tosi nopeasti ja nyt tätä solukkoa (niin terveitä kuin sairaitakin) tuhotaan tehokkaiden lääkeaineiden avulla. Eihän se voi olla jossain tuntumatta jos verisuoniston, suoliston ym. limakalvot jotka ovat nopeimmin uusiutuvia saavat tallaisen kuurin.

Olen tässä monta kertaa pohtinut, että olis ihan mielenkiintoista päästä johonkin laboratio-olesuhteisiin katsomaan jotain näytepalaa, millainen prosessi se kehossani oikein on tällä hetkellä käynnissä. Villissä mielessäni olen kuvitellut, että sisälläni päälaesta varpaisii saakka suonistossa kiehuu, kun niitä raastetaan kuin riivinraudalla.

Mutta hurjalta tuntu ja pahaa teki. En tiedä kuinka pitkään olisin kestänyt ilman avun hakemista, ellei tilanne olisi hieman yötä vasten alkanut hellittää. Otin sit parit särkylääkkeet ja yö menikin aika hyvin. Eli, dynamiittia olet Jevtana!

Onneksi minulle ei ole tullut kummastakaan lääkkeestä vielä sellaista pahoinvointia joka laittaisi oksentamaan. En tiedä kuinka sen voisi kestää jos samaan aikaan olisi ollut päällä tuo lauantaina kokemani tila.

Eilen sitten jo valmistauduin siinä mielessä paremmin, että otin särkylääkettä päivällä hyvissä ajoin ja ilmeisesti tilanne ei enää yhtä pahana noussut päälle. Nyt olo on kuin olisi selkäänsä saanut ja oletan, että pahin taisi jäädä tuohon lauantaihin.

Jostain syystä tukka on alkanut tässä välillä kasvamaan jo ihan kohtuullisesti. Hiukseni lähtivät melko tarkkaan parin ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Saa nähdä lähtevätkö kohta uudellen kun lääke vaihtui. Kynnet ovat menneet "aalloille" kuin profiloitu kattopelti. Viime hoitokerralla vieruspedillä makaili papparainen, joka kertoi kuinka häneltä oli alkanut kynnetkin irtoilemaan.

Nyt keskitytään kuitenkin tulevan keskiviikon Uusi Elämä Voittaa tapahtumaan Palokassa. Tilaisuus muuten alkaakin jo 18.30, joten jos kuka on sinne suuntaamassa, niin huomioikaa tämä. Os. on Olavintie 1 Palokka

3 kommenttia:

  1. Huh huh, hyvinhän tuota osaat kuvailla! Hienoa, että asenteesi pysyy noin eteenpäin suuntautuvana! Voimia ja tsemppiä! Jollekin voi olla rohkaisuna nuo kirjoituksesi; rankoistakin hoidoista selviää ja ne voi kestää1

    VastaaPoista
  2. Oho, onpas ollut tuju vaikutus. Tosin tiedän tuttavani tapauksesta, että tuskaa on ja kynnet irtoaa. Vaan onhan se hoito yhtä kovaa s-soluille ja toivon mukaan tehokasta. Jospa kuitenkin hoitokertojen välissä ehtii hiukan palautua. Jaksamista!

    VastaaPoista