Viikot ovat menneet rauhallisesti.
Edellinen "tiputus" meni hyvin, kuten aiemmatkin. Seuraavana päivänä minulla oli kyllä melko kovaa verenvuotoa. Sairaalaan myöhemmin soitettuani epäilyyni annettiin taas vahvistusta, että limakalvot ne todennäköisesti oirehtivat. Pitää kuulema muistaa jatkossa tarkkailla kuinka toistuvaa tuo on.
Viime viikko menikin sit aika nopsaan, kun Jarkko tuli sunnuntaina Annikansa kanssa. He oliat parisen päivää ja jatkoivat matkaansa Vaasaan. Kohta he sit palailevatkin takaisin Englantiin. Kovin oli nopea pistäytyminen, mutta asunnot ja työt ovat heillä sielä päässä kesänkin ylitse, joten sinne he nyt kuuluvat.
Kohta heidän lähtönsä jälkeen tulikin Marika lastensa kanssa, sekä Laura. Meillä oli oikein kohokohta kun kokosin voimiani ja järjestelin Iisalle ja Okolle onginta-elämystä ystäviemme Virtasen Ainon ja Heikin mökille Toivakkaan. Miten ollakkaan kalakin oli ihan syönnillään ja Iisa varsinkin osasi riemuita täysillä vedellessään parisenkymmentä sinttiä mato-ongella pienessä hetkessä. On varmaan neljäkymmentä vuotta kun olen viimeksi ahvenen siivonnut, mutta nytpä tuli sekin tehtyä kun piti pappana lapsen lapselle esittää kuin koko homma hoituu madonkaivuusta aina saaliin syöntiin asti.
Noh, nyt olenkin saanut sitten rauhottua taas ihan kunnolla. Odottelen ja rukoilen sydämeni palolla ensi helluntaisunnuntain Uusi elämä voittaa -tilaisuutta. Tarkoitukseni on puheessani poihtia hieman "suljettujen ovien siunausta".
Opetuslapset odottivat annetun lupauksen täyttymistä suljetuin ovin. Olosuhteetkin laittoivat heitä hieman piileskelemään, mutta olennaisinta oli se, että he valmistautuivat yhdessä voiman vastaanottamiseen.
Meidänkin elämäämme rajoittavat tilanteet oikein oivallettuna kääntyvät siunaukseksi ja uuden voiman kohtaamiseksi. Mielen alistaminen "ovien taakse" ei vain ole luonnolle kovin helppoa, siksi siinä saa olosuhteetkin joskus avittaa.
Nyt on ollut myös aikaa seurailla tiedotusvälineitä. Aamulla ei aina tiedä millaista hallitusta maahamme illalla ennustetaan, mutta tuleehan se sieltä, vaikka vaalien kautta.
On meillä muuten ollut esimerkillisen "rehellisiä" urheilijoita varsinkin nuo -90 luvun hiihtäjäkarpaasit. Vähänkö hävettää kun tuli silloin ihan hurrattua mokomille säheltäjille.
VESA PYLVÄNÄISEN PÄIVÄKIRJA Tämä blogi syntyi 10.2.-09 saamani syöpätiedon jälkeen. Pyrin kuvaamaan aviomesti matkaani ärhäkkään eturauhassyöpäni kanssa. Hoitojen ja muuttuvien tuntemusten väliin mahtuu paljon muutakin arkista ja vähemmän arkista pohdintaa. Voit seurata tilaisuuksiani myös Facebookissa nimellä Uusi elämä voittaa. Kuva Minni Heinilä
Olen katsellut TV7 ja joitakin seurakunnan kokouksia (helluntailaiset ja muutkin) ja ihmetellyt yhtä asiaa: Miksi saarnamiehet ja evankelistat puhuvat kuin poliitikot. Tavallinen kansa (joka ei siis ole uskossa) ei ymmärrä puheesta juuri mitään. Jotenkin homma kuulostaa ulkoa opitulta kapulakieleltä, tyyliin hauki on kala, hauki on kala. Miksi uskikset eivät puhu kansan kieltä, ihan tavallista kohti käypää puhetta, jota vauvatkin ymmärtävät. Kaikella kunnioituksella, mutta tv-katsojasta kuulostaa karmealta vaikkapa: Peskää vaatteet Jeesuksen veressä... Itse ymmärrän asian, mutta jos evankelioidaan, niin käsi sydämelle, tuollaiset lauseet menee ohi otsahilseen. Niilo Ylivainio puhui kuin ihminen ihmiselle. Jos politiikassa "persut" niittivät taannoin satoa, niin kuinka paljon kaloja tuleekaan, kun saarnamiehet luopuvat kaanaankielestä ja lopettavat tautofonian. Uskovaisille ja Raamattua ymmärtäville voikin puhua jo vahvoin sanoin.
VastaaPoistaKiitos, minulla ei ole vaikeuksia yhtyä kommenttiisi. Varsinkin TV-saarnoja kuunnellessa olen tullut usein "pahoinvoivaksi".
VastaaPoistaYli-Vainio oli huippuesimerkki puhetaidossa, mutta hänellä oli myös mielettömän hyvä henkilökohtainen-, sekä hengellinen karisma mikä upposi kansaan. Olen paljon kuunnellut vielä jälkikäteenkin hänen puheitaan mm. Saarna.netistä ja suorastaan kahdehtinut hänen lahjakkuuttaan.
Vaikuttavinta Yli-Vainion kohdalla oli tietenkin Jumalan Pyhän Hengen osallisuus, joka oli aistittavissa erityisesti live-tilanteissa. Sitä tuskin saattoi kukaan kiistää ajattelipa miehestä mitä tahansa.
Nyt sairauslomalla ollen, olen viettäny paljon aikaani pohtien juuri tuota esittämääsi ongelmaa. En ikinä haluaisi omalta osaltani palata "luennoimaan". Kunpa pystyisin jatkossa joka kerta sisäistämään sanottavani ensin itse ja osaisin sen vielä puhua kansantajuisesti ulos, vaikka en retoriikkaa yhtä täydelliseeti hallitsikaan kuin Timo Soini.
Itse olen sitä mieltä, että ongelman ydin ei ole puhetaidossa, vaan asian sisäistämisessä ja Jumalan antaman Pyhän Hengen voiman puuttumisessa.