Mikä lähtöruutu?

Kirjasen nimi "Lähtöruudussa" ei ole sukua liki kaksikymmentä vuotta sitten kirjoittamalleni moottoriurheiluaiheiselle nuorisokirjalle "3,2,1, AJA" vaikka niinkin voisi olettaa. Toki lähtöruutu on hyvinkin tuttu termi siitä maailmasta.

Sieluni silmin näin kylläkin itseni parkkeerattuna lähtöruutuun joko radan lähtösuoran päässä tai liikennevaloihin kaupungin katuvilskeessä. Mutta otsakkeella on minulle tällä erää paljon syvempikin merkitys.

Kun elämä pysäytetään täydestä matkanopeudesta, niin stoppi on monitahoinen, ainakin fyysinen, henkinen ja hengellinen. Niinpä olenkin pohdiskellut kuinka ja mikä, tai mitkä persoonani osa-alueet minusta ovat suostuneet istumaan tuohon lähtöruutuun? Vaiva on fyysinen, mutta käytännössä tuo puoli minusta jatkaa kutakuinkin taukoamatta samalla kierroksilla. Olenkin todennut välillä itselleni, että valehtelenko muka jotenkin pysähtyneeni.

Totean kirjani loppuluvussa, että olen edelleen tuossa lähtöruudssa, enkä anna itselleni lupaa jatkaa matkaa. Se on totta. Vaikka kalenteri on täyttynyt kutakuinkin entiseen tahtii - nyt jonkun verran ensi vuodellekin - henkinen ja ehkä vielä enemmän hegellinen minäni on suostunut pysymään paikallaan. Olen siitä suunnattoman kiitollinen ja suorastaan onnellinen. Olotila on toki vähän jakautunut. Ihan kuin osa istuisi minusta sielä lähtöruudussa ja kuski on hypännyt sinkoilemaan kadulle tai kilparadalle omin päin. Ihmisen jaksaminen kun on kuitenkin lähtökohtaisesti riippuvainen henkisestä ja hengellisestä tasapainosta, siksi saada olla tältä osin hiljentyneenä on yksityisen maailmani tärkein vaihe. Täytynee varmaan vain odotella, että Vesa Vesana rauhoittuu ja asettuu myös fyysisesti lepoon, sillä juuri nyt olen todennut kropassani ihan ennen kokematonta väsymystäkin.

Mihin suuntaan matkani tästä jatkuu, onkin sitten vastausta vailla oleva kysymys. Jos ja kun merkkivalot vaihtuvat ja lähtölupa annetaan, niin siinä vaiheessa toki suuntakin lienee selvillä. Takaisin entiseen rutinoituneeseen hegelliseen elämään en haluaisi palata mistään hinnasta. Toiveeni, saada suorittaa palvelutehtävääni uusin eväin, olenkin tuonut monta kertaa tekseissäni esiin. Tällä hetkellä tuntuu vähän etäisemmältä, mutta ei toki vieläkään kokonaan pois suljetulta, että matkani ei täällä ajassa enää tätä ruutua pidemmälle jatkuisikaan. Lähtöruutu, mikä lähtöruutu.

Todennäköisimmin alan tulevina kuukausina pikkuhiljaa nostattelemaan kytkintä sitä mukaan kun hoidot ja elämä niiden turvin jatkuu, vaikka se etenisikin muutaman kuukauden jaksoissa - moduuli kerrallaan.