torstai 9. huhtikuuta 2009

Aurinkoista pääsiäistä!

Edellisessä blogissani tuskailin maamme hengellistä alennustilaa.

Sain vastauksen nopeammin ja lähempää kuin osasin odottaakkaan.
Tämän kiirastorstain aamun Keskisuomalainen uutisoi sopivan näyttävästi Jyväskylän Luterilaisen seurakunnan uutta strategiaa vuosille 2009-2010. Uutinen oli otsikoitu "Rohkeasti hengellinen".

Jväskylän seurakunta on noin 100.000 jäsenellään maamme suurin seurakunta, kun se yhdistyi vuoden vaihteessa yhteen maaseurakunnan kanssa.

Kirkkoherra Jukka Keskitalo esitteli kyseisessä kirjoituksessa heidän strategiaansa rohkeasti evankeliumin ja ihmisten saavuttamisen puolesta. Hän muistuttaa myös, että kirkon on pakko terävöittää sanomaansa.

Rohkean hengellisyyden Keskitalo määrittelee Paavalia lainaten, että kirkko ei häpeä evankeliumia, joka on Jumalan voima ja jatkaa: Kirkon ydinsanoma kiteytyy pääsiäisessä. Jeesus kuoli ristillä meidän edestämme, nousi ylös kuolleista ja voitti kuoleman. Se ei ole vain teoria. Siksi meillä on syntien sovitus ja toivo.
Hän toteaa myös, että seurakuntalaiset eivät odota työntekijältä puolivillaista sosiologista analyysiä, vaan hengellisen todellisuuden tuomista ihmisten arkipäivään ja vastauksia ihmisiä kautta aikain vaivanneisiin kysymyksiin: kuka olen, minne menen ja mistä olen tullut.

Ai että tekee hyvää! Olen kuulevinani noissa Jukan sanoissa rohkeaa, jopa hengellistä radikalismia elävän evankeliumin puolesta, joka tulee herättelemään seurakuntia. Voi kunpa kaikki muut kirkkoherrat ja pastorit seuraisivat seurakuntineen - luen tähän myös itseni - koko Suomen suurimman seurakunnan ääntä.Olen oikeastaan hiukan ylpeä saadessani tehdä läheistä yhteistyötä Keskitalon kanssa. Uskon, että nyt julkituodulla strategialla on merkittävä vaikutus jo ennestään hengellisesti vireälle Jyvässeudulle ja toivottavasti se herättelee laajemminkin maamme hengellisiä päättäjiä. Tällaista ääntä tämä maa tarvitsee tervehtyäkseen henkisesti, moraalisesti ja hengellisesti.

Tarvitsemme todella tervävöitymistä ja ravistelua, sillä evankeliumi on Jumalan voima. Onkohan tuo voima oikeasti peitossa niiden tähden, jotka eivät usko, kuten Paavali toteaa? Kunhan emme vain olisi itse uskovina kätkeneet voiman evankeliumia kaiken muun toisarvoisen alle, emmekä enää olekaan julistaneet kirkkauden evankeliumia, kuten Paavali.

Onneksi toivoa on näköpiirissä.

Puolestani toivon nyt aurinkoista ja todella Jumalan siunaamaa toivorikasta pääsiäisen aikaa kaikille. Minulla se meneekin työn merkeissä, mutta ehdimme suunnitelmissamme toki piipahtaa anoppilassa Pohjois-Karjalan kunnailla.

5 kommenttia:

  1. Hyvää Pääsiäistä!
    Siunausta ja voimia edelleenkin sinulle jatkaa tämän blogin kirjoittamista koska uskon että tämä on siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille jotka tätä lukevat. Vaimollesi Anitalle voimahalaukset! Tunnen kohtalotoveruutta hänen kanssaan menetettyäni mieheni syöpään kolme vuotta sitten...

    VastaaPoista
  2. Taivaan Isän suurta siunausta Teille Vesa ja Anita sekä koko perhe!
    Oli rohkaisevaa nähdä Sinut Vesa-Veljeni levollisena ja luottavaisena vieraillessamme Jyväskylässä Työntekijäpäivillä La 4.4.09
    Muistamme rukouksin Teitä myös täällä Etelä- Savossa - Kristus on ylösnoussut!
    Rakkaudella työtoveruudella Jorma ja Helli

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tämän blogin jatkaminen avoimena ei ole itsellenikään niin selviö, siksi tallaiset kommentit rohkaisevat. Ymmärrän, että kokemukisistani on ollut apua. Kiitos

    VastaaPoista
  4. On ollut mielenkiintoista lukea ja seurata ajatuksiasi tämän blokin välityksellä.
    Kiitos tämän sunnuntain 12.4 selkeästä anomasta Minulle se antoi uusia näköaloja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Vuoden -38 käännöksessä kyseiset asiat 1 Kor: 15 luvussa on kirjoitettu hiukan eritavalla, kuin nyt lukemasi vuoden -92 käännöksen mukaan, joka minullakin oli mukana, siinä asiat hieman selkeämmin esitetty, joten en ole aikaisemmin huomannut sitä seikkaa, että ihminen on luonnollinen, eli maallinen olento ennen uskoon tuloa ja Jeesuksen Kristuksen sovitustyön vastaanottamista. Eli kun ihminen syntyy tähän maailmaan, hänessä ei ole Jumalan henkeä juuri syntiinlankeemuksen seurauksena? Tätä perisyntiä kait Lutherilaiset yrittää poistaa lapsikasteella. Kuuntelin tänään sunnuntain Jumalanpalvelusta Hyvinkään kirkosta ennen päiväkokoukseen lähtöä. Siellä naispappi piti tärkeänä juuri lapsikastetta, kun hänen otsaan ja rintaan tehdään ristin merkki. Tässä ei sinällään mitään pahaa ole, kun lasta siunataan, mutta se mitä hän myöhemmin mainitsi, ei ole enää totta, kun hän mainitsi, että kastevesi poista ihmisestä pahan? Miten on sitten mahdollista, että lapsena kastettujen joukossa on paljon pahaa ja rikollisuutta Suomessakin? Jos kastevesi poistaa ihmisestä pahan, silloin pitäisi olla vain hyvän palvelijoita? Terv. Veli Murtomäki

    VastaaPoista
  5. Kiitos Veli tarkkaavaisuudesta. Vaikka tämän blogini tarkoituksenmukaisuuteen ei kuulu vuoropuhelu saarnojeni ym. sisällöstä, niin kommentoin kuitenkin sen verran, että kyllä vastasyntynyt viaton lapsi on taivasperillinen sellaisenaan. Mutta se perustautuu täysin ja yksinomaan tähän samaan Kristuksen täydelliseen lunastustekoon, josta pahasta tietämätön ihmistaimi on osallinen. Hän on synnillisestä luonnosta osallinen ja tullessaan erottamaan hyvä ja pahan joutuu valitettavasti kokemaan sen, mitä osallisuus tästä Aadamin luonnosta merkitsee. Mutta keskustellaan tästä asiasta enemmän jossain muualla, vaikkapa s.postitse jos tarve edellyttää.

    VastaaPoista